Golf.fi - Suomen Golfliiton verkkopalvelu

Old Course

Sarfvik Golfklubi Espoonlahden rannalla isännöi kahta Jan Sederholmin suunnittelemaa toisistaan selvästi eroavaa kenttää: klubin perustamisen aikoihin 1980-luvun puolivälissä syntynyttä vanhaa kenttää ja 1990-luvun alussa valmistunutta uutta kenttää. Keskeisellä paikalla molempien kenttien kannalta sijaitsevan korkeatasoisen klubirakennuksen varustukseen kuuluvat mm. ravintola, pukuhuoneet saunoineen ja pro shop.

Vanha kenttä avautuu suurelta osin näkyviin jo yhdelle kentän korkeimmista paikoista sijoitetulta ykköstiiltä tai ravintolan terassilta, jolta kierrokselle lähtijöitä voi lähietäisyydeltä tarkkailla. Leppeän vaikutelman antavan kentän väylät kulkevat valtaosin kahden metsäalueen väliin jäävässä alavassa laaksossa.

Avausreikä on heti taktisia pohdintoja vaativa lyhyt par-nelonen, jolle korkealta sijaitsevalta tiiltä varsinkin myötätuuleen voisi pelimies yrittää jopa päälle. Kenttä antaa monilla rei'illä mahdollisuuden melko vapaaseen temmeltämiseen, mutta toisaalla puolestaan vesi- ja hiekkaesteet sekä out-rajat pakottavat pelaajan tarkkaavaisuuteen. Korotetut griinit ja onnistuneet bunkkeroinnit nostavat reikien vaikeusastetta.

New Course

Sarfvikin uusi kenttä eroaa luonteeltaan selvästi klubin vanhasta kentästä. Mäkinen ja kallioinen metsämaasto, jossa valtosa kentän väylistä kulkee, on ollut kova haaste kentän suunnittelijalle. Tuloksena on vaihteleva ja pelaajan peliälyä ja kuntoa haastava kenttä, jonka eri reiät jäävät poikkeuksellisen hyvin mieleen jo ensimmäisen kierroksen aikana. Kentän sisäänajovuosien kokemusten perusteella klubipelaajien aloituslyöntipaikkoja on tuotu monillä rei'illä eteenpäin ja näin helpotettu peliä.

Kentän neljä ensimmäistä reikää antavat metsäväylien luonteesta jo hyvän kuvan. Silmittömän lyömisen sijaan pelaajan täytyy säilyttää malttinsa ja sijoitella palloaan rauhallisesti. Kolmosreiältä neloselle siirryttäessä käydään ensimmäisen kerran kentän parhailla näköalapaikoilla, joille palataan uudestaan sisääntulossa. Nelosreikä on dramaattinen dogleg-reikä oikealle: avaus on sijoitettava tarkasti oikeanpituisena väylän mutkaan ja silti syvällä alhaalla sijaitseva griini jää useimmiten näkymättömiin.

Reiät 5-8 eroavat kaikki luonteeltaan toisistaan. Yhteisenä nimittäjänä on alava, vesiesteiden rikkoma maasto.

Mäkimaastoon kiivetään jälleen kymppireiällä, joka on korkealla olevalle griinille lyötävä par-kolmonen. Sitten alkaa välillä vaikeastikin hallittavien metsäväylien ketju, jonka päätöstestinä on klubitalon edustalle korkealta lyötävä par-kolmonen.