|
Ronald Freamin toinen suunnittelukohde Suomessa osui Kerimäelle, Savonlinnan ja Punkaharjun kumpuilevaan välimaastoon. Alue järvineen ja lampineen antoi loistavan mahdollisuuden rakentaa golfkenttä näköalapaikalle, jossa maisemia ihaillessa on jopa vaarana unohtaa itse pelaaminen. Kerigolfin kenttä on täydellinen vastakohta tylsille peltokentille. Kenttä on kaikessa kauneudessaan haastava. Lyönnin tulisi olla hallinnassa, jotta kadonneitten pallojen määrä jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Korkeuserot, väylien mittava muotoilu, yksittäiset puut ja suuret kivenlohkareet, vesiesteitten lukuisuus ja griinialueiden bunkkerointi vaativat tarkkuutta. Peliin on keskityttävä kaikella tarmolla, jos haluaa tehdä tyydyttävän lopputuloksen eikä ole liikkeellä pelkän ulkoilun vuoksi. Mieleenpainuvia reikävälejä on runsaasti. Eniten joutuu päätään raapimaan kuudennen reiän (par 5) draivin jälkeen. Mihin ihmeessä sijoittaisi toisen lyöntinsä? Loppukierroksen haasteet odottavat kahdella viimeisellä reiällä. Ensin korkealta tiipaikalta olisi selvittävä kuivin jaloin veden yli poikittaiselle väylälle ja edelleen veden ympäröimälle viheriölle (17. reikä). Sitten on lähdettävä matkalle pitkän kolmos-par'in (18. reikä) griinille, jälleen veden yli jo paljon nähnyttä ja kokenutta palloaan hävittämättä. Amerikkalaisten suunnittelijoiden tapaan Freamkin tarjoaa pelaajille mielekkäät tiivaihtoehdot, kullekin lyöntipituuksiensa mukaan. Liikunnasta ja itsensä haastamisesta pitävän golfarin unelmakenttä. |
