- Tomi Rantamäki
Katso kisaraportti oheisista linkeistä!
em_09_v2.pps
kapteeni.wmv
Rivitourilaisen EM-kisaelämyksiä 2008
- Tomi Rantamäki
Kirjoitan tapahtumista pari kuukautta jälkikäteen, turhimmat muistot ovat jo varisseet ja helmet ovat jäljellä. Tällä kertaa en päässyt mukaan pelillisillä ansioillani vaan ihan sen vuoksi, että osallistujia oli vähemän kuin paikkoja. Kiitos niille eurooppalaisille, jotka eivät uskoneet Puolassa olevan kunnon kisoja. En tiedä, mihin suomalaiset uskoivat, mutta meitä oli matkassa peräti 15, omatoimimatkaajia siis suurin osa.
Itse peleistä en tällä kertaa kirjoita, sillä tulosuutiset ovat vanhentuneet jo kauan sitten. Golfmediat ovat pullollaan kertomuksia itse pelistä, mutta harvoin saamme kuulla, mitä muuta matkassa tapahtuu. Arin 4. ja Marcon 12. tila kannattaa kuitenkin mainita aina kun siihen on mahdollisuus. Noiden huippusuoritusten ansiosta ensi vuonna meillä on yksi varma kisapaikka lisää. Ehkä juuri sinä innostut lähtemään mukaan.
Tämänvuotinen kenttä Postolowo oli etukäteen tuomittu monsteriksi, 7100m pitkä kenttä on Euroopan pisin. Kisa tosin pelattiin lyhennetyllä kentällä eli noin 6600m pitkänä. Ennakkokohusta huolimatta kenttä osoittautui hyvinkin pelattavaksi eikä pituus ollutkaan ongelma. Itse pelasin kisat ilman driveria eikä kenttä silti tuntunut pitkältä. Syynä varmaan oli se, että kenttä oli kuiva ja hellesäässä tuli hyvin rulleja. Toinen syy voi olla se, että driverilla olisin ollut niin vinossa, että kenttä olisi tuntunut pitkältä.
Sitten itse tapahtumiin, joita voi vain hieman arvoituksellisesti valottaa. Ei siellä mitään ihmeellistä tapahtunut, legendoissa asiat vain saadaan kuulostamaan siltä. Jos haluat tietää enemmän, lähde ensi vuonna kokemaan itse. Tämänvuotinen suomalaisten 15 pelaajan joukko on niin suuri, että siitä voidaan jo tehdä luokitteluita. Matkalla suomalainen mies vapautuu estoistaan ja salatut piirteet nostavat päätään. Eri toimintamalleista jäi joitain mielikuvia viikon aikana.
Jos et välitä lukea muusta kuin itse golfista, niin älä turhaan pahoita mieltäsi lukemalla tästä eteenpäin. Jos edes luulet voivasi lukea jotain, joka on tarkoitettu huumoriksi, ole hyvä...
Heti ensimmäisenä aamuna tuli selväksi, että heräämme erilaisiin asioihin. Henkilö A herää siihen, kun huonekaveri heiluttaa kasvojen edessä jotain, joka muistuttaa lapsen kättä, henkilö B herää useamman kerran yössä huonekaverin kuorsaukseen, siis todellinen Partner. Henkilö B oli kuitenkin onnellinen siitä, että tällä kertaa vuoteet olivat erilliset eikä tarvinnut herätä hyljemäiseen oloon.
Pelaajina jakauduimme kolmeen ryhmään: a) peli EM-kisoissa sujuu normaalia pelitasoa heikommin, mutta heti kisan jälkeen samalla kentällä pelatussa skinissä muilta viedään koko matkakassa, b) pelit sujuvat juuri niin hyvin kuin ne muutenkin sujuvat ja c) EM-kisoissa pelaaja ylittää senhetkisen pelitasonsa.
Mahdollista dopingia kukaan ei myönnä, mutta jotain johtolankoja jälkipolvien tutkittavaksi sentään on: A ei käytä mitään, B vetää nappeja, menettää tuntuman ja ei saa peliä kunnolla pystyyn, C ottaa napit väärässä järjestyksessä ja joutuu keskeyttämään. Ehkä omituisin (ja epäilyttävin) on D, joka väittää että ei ole ottanut mitään, kärsii selkäkivuista ja still he scores, though not very well.
Jakoa voidaan tehdä myös siitä, miten ajaa autoa. Itse olin kolmen eri kuskin kyydissä. Kuski A ajoi pakettiautolla 170km/h ja yllytettynä olisi lähtenyt lentoonkin, mutta pysyi onneksi tiellä, kuski B:lle kaistanvaihdot ja risteykset tulivat yllättäen, ja eräällä erikoiskokeella melkein keskeytti (hänen kyydissään pelotti), kuski C ajoi suunnilleen rajoitusten mukaan, pysyi varmasti tiellä ja toi auton ja kyytiläiset varmasti perille (hän myös pelasi varmasti, onkohan näillä jotain yhteyttä). Kuski D:stä minulla ei ole kokemusta, mutta kyllä hänkin itseään keskimääräistä parempana kuljettajana pitää. Ja hei kuski B, en todellakaan kuvittele olevani edes puoliksi niin hyvä kuin muut. Yhteensä.
Matkustajia on kolmenlaisia. X haluaa istua aina samalla paikalla, Y ei missään nimessä halua mennä kuski B:n ajamaan autoon ja Z laittaa turvavyön kiinni vain kuski A:n kyydissä. Kukaan ei ollut kuitenkaan myöhässä lähdöstä, sillä kuljetuspäällikkö osasi puhua niin kauniisti ajoissa olemisen hyvistä puolista.
Ruokapöydässä porukka jakautui kolmeen ryhmään: A otti valkoviiniä, B otti punaviiniä. Henkilö C onkin mielenkiintoinen. Hän on hyvin tarkka viinivalinnoistaan. Tässä esimerkki hänen ratkaisustaan: Tarjoilija: White wine or red wine?
Henkilö C: Booth.
Tarjoilija: White wine or red wine?
Henkilö C: Böyth.
Tarjoilija: Excuse me. White wine or red wine?
Henkilö C: White wine AND red wine.
Turisteinakin tämä porukka on monipuolista väkeä. A käy läpi hotellin lähellä olevat museot ja nähtävyydet, B ajaa autolla katsomaan lähiseudun golfkenttää, C istuu terassilla oluella ja D nauttii hotellin laajoista palveluista. Osa todisti monipuolisuutensa toteuttamalla useampaa näistä vaihtoehdoista.
Joskus joukossa tyhmyys tiivistyy. 15 henkeä on jo enemmän kuin joukko, jossa lainalaisuudet ovat toiset eli mitään tyhmää ei päässyt tapahtumaan. Mutta heti joukon jakauduttua kahteen osaan dynamiikka muuttui. Puolet oli mennyt nukkumaan, toinen puoli etsi actionia Gdanskin yössä. Kun itse EM-kisoissa oli jääty niukasti ilman mitalia, halusi osa porukasta hankkia viimeisenä iltana ainakin hengenpelastusmitalin. Mitali ansaittiin puhtaalla pelillä, mutta kukaan ei löytänyt sitä aamulla. Pari veristä paitaa kylläkin.
Matkalta on hyvä olla jotain kotiin tuotavaksi. Tuliaisia hankittiin kovin erilaisista paikoista. Parhaista paikoista minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ainakin sen tiedän, että A osti ITSELLEEN tuliaiseksi kauniit kengät, Polski made, B etsi kuumeisesti Puolan jalkapallomaajoukkueen paitaa ja sitten yhtä versiota tarjottiinkin puolalaisen pullon kylkiäisenä ja C turvautui paluumatkalla lentokentälle paikallisen huoltoaseman laajaan leluvalikoimaan.
Laadukasta huumoria riitti aamusta iltaan. Miesporukassa huumori tietenkin puetaan kauniisti sanottuna pottuilun muotoon. Pottuilulla on monta funktiota. Sillä nostatetaan tunnelmaa, siirretään huomio toisaalle (mistä?) ja tutustutaan katsomalla miten kukin reagoi.
Pottuilun suhteen porukka jakautui neljään ryhmään: A ei koskaan pottuile kenellekään eikä hänelle koskaan pottuilla, B ei juurikaan pottuile muille, mutta hänelle kyllä pottuillaan, C pottuilee muille ja saa samalla mitalla takaisin, D pottuilee muille, mutta uhkaa vetää siltaan, jos joku pottuilee hänelle. Kaikkia näitä tyyppejä tarvitaan, jotta pottuilu pysyisi tasapainossa. Jos tunnut kuuluvasi luokkaan B, niin sinunlaisistasi on vielä pulaa.
Mutta yhdessä asiassa kaikki tuntuvat olevan samanlaisia. Pelin jälkeen jokainen haluaa päästä kertomaan oman pelinsä käänteet. Kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut kuuntelemaan toisten tarinoita vaan haluaa päästä kertomaan omansa. Jos joku kertoo lyöneensä pitkälle jollain väylällä, löytyy aina vähintään yksi, joka on lyönyt vielä pidemmälle.
Juuri tämä ihmisten erilaisuus tekee matkasta niin nautittavan. Minulla ei ole tähänastisessa elämässäni ollut yhtään lempinimeä. Yhtäkkiä olen tämän porukan rakas lapsi ja minua kutsutaan melkein kymmenellä uudella nimellä. Nämä matkat ovat paljon muutakin kuin ne kolme kisakierrosta ja siksi yritän päästä mukaan ensi vuonnakin.
Rantaharakka, vai mikä se nyt oli
Tomi Rantamäen mietteitä MID-EM 2007 matkalta
Rookien mietteitä matkasta
Mukavan matkan jälkeen on helppo kirjoittaa unohtumattomista kokemuksista. Thomas on jo 12-kertaisella kisakokemuksellaan aina kirjoittanut hyvän kuvauksen koko joukkueen puolesta, mutta ajattelin lisätä ensikertalaisen näkökulman.
Päällimmäisenä mielessä on tietenkin Wikin loistava hopeamitali, joka syntyi hyvällä pelillä haastavalla kentällä. Olin itse missannut cutin yhdellä lyönnillä ja siirtynyt viimeiseksi päiväksi caddiereserviin. Ristoa lukuunottamatta kaikki olivat jo sopineet caddiensä ja Risto ei sellaista tarvinnut, joten päätin valokuvata suomalaisten pelin. Aluksi seurasin Marcon ja Arin ryhmää, sitten jättäydyin Thomaksen ryhmään ja lopuksi siirryin kuvaamaan Wikin peliä.
Sainkin nähdä varmaa työskentelyä ja loistavia suorituksia. Wikin matalat hallitut draivit osuivat miltei poikkeuksetta ihannepaikkoihin, joista oli suotuisaa lähestyä hyvin vartioituja greenejä. Väylällä 12, par 3, pallo tuli alas kahden sentin päässä reiästä ja jäi gripin mitan päähän odottamaan varmaa birdietä.
Loppurei’illä Wiki joutui upottamaan vähän pidempiä putteja. Niillä varmistui hopeamitali kovassa seurassa. Mitalin väri ratkesi lopullisesti vasta viimeisen ryhmän pelattua pelinsä. Pronssille päätyneellä Saksan Schultella oli noin kaksimetrinen birdieputti, joka olisi nostanut hänet Wikin ohi. Mies kuitenkin katseli enemmän tulostaulua kuin puttilinjaa ja ehkä sen vuoksi missasi puttinsa parilla sentillä. Suomalaiset tuulettivat hiljaa katsomossa.
Wiki jakoi mukavana miehenä kunniaa menestyksestään koko joukkueelle, jossa olikin koko viikon hyvä henki. Mistä hyvä henki muodostui? Matkassa oli joukko konkareita, jotka osaavat tulla kaikkien kanssa toimeen. Lisäksi kisojen ensi- ja toiskertalaiset toivat sopivasti uutta jännitettä ryhmään. Jokainen on oma persoonansa ja kun kaikki eivät tunne kaikkia, syntyy outoja tilanteita, joita sitten tulkitaan pilke silmäkulmassa. Eli hyvässä ryhmässä nauretaan itselle ja toisille – hyvässä hengessä. Sain itsekin kunnian kustantaa muiden naurut monta kertaa.
Omat pelini eivät tarjonneet paljon naurun aiheita. Nautin kyllä pelaamisesta täysin rinnoin, mutta tekniset taitoni eivät riittäneet kunnon tuloksen tekemiseen. Pelasin ensimmäisellä kierroksella (aloitus väylältä 10) tämän kauden parasta peliäni 15 ensimmäistä väylää ja olin +4. Sitten ukkonen keskeytti viimeisten ryhmien pelin ja seisoimme tunnin suojassa pienessä halkaisijaltaan kolmemetrisessä kopissa kahdeksan muun pelaajan kanssa.
Peli jatkui ja heinäallergisena nautin sateen raikastamasta ilmasta. Tunnelma kuitenkin laski nopeasti, kun tein viimeisille kolmelle märälle väylälle tulokseksi +7, kokonaistulos +11. Tauon jälkeen olisi pitänyt lämmitellä ja venytellä kunnolla uudestaan ja se jäi nyt tekemättä. Lyöntityylikin ja lähipeli olisi pitänyt paremmin osata sopeuttaa muuttuneisiin olosuhteisiin.
Toisena päivänä lähdin tekemään tulosta. Vaikeammalla etuysillä onnistuin miltei kaikessa ja korttiin +2. Paluussa alkoi bogijuna. Esimerkiksi 445m pitkä par-4 oli taidoilleni liian kapea ja pitkä saadakseni parin aikaiseksi. Ja vaikka olin putannut hyvin, sain kokea väylällä 12 (par-3) chipin jälkeen neljä puttia, siitä korttiin +3 lisää.
Seuraavalla väylällä jouduin avauksellani vasemmalle puiden alle. Pallon löydyttyä hain mailan ja palatessani pallolle ajettelin oikaista puun alta. Kumarruin, mutta en tarpeeksi. Syöksyin suoraan otsallani päin oksaa, jota en huomannut lippiksen lipan alta. Putosin maahan selälleni, mutta kummun takana ollut ryhmäni ei sitä huomannut. Olivat vain ihmetelleet, mihin hävisin. Makoilin heinikossa selälläni jonkin aikaa enkä oikein tiennyt sattuiko vai ei ja pitäisikö nousta vai ei. Muistan ajatelleeni, että Sveitsin taivas näyttää hyvältä tästä vinkkelistä ja makoilenpa tässä vielä hetken. Toiselta väylältä tilanne oli nähty ja sieltä kolme pelaajaa juoksivatkin luokseni ja kysyivät olenko kunnossa. Nousin jaloilleni ja jatkoin peliä. Päähän sattui ja piti lyödä varovaisesti. Pelikavarit sanoivat, että isku teki svingilleni hyvää. Tein välilyönnin kanssa bogin ja pelasin loput reiät parissa. Ehkä siis olikin hyvä, että löin pääni. Tulos +8 oli minulle bufferikortti, mutta kokonaistulos 163 jäi yhden lyönin päähän cutista.
Aina ei ollut helppoa kentän ulkopuolellakaan. Vaikka täysin ilman mitään ilmanvaihtoa ollut 70-luvun kokolattiamatolla varustettu hotellihuone koetteli hengitystä ja lämmönsietoa (+27) koko viikon, oli matka kokonaisuudessaan loistava. Klubin puitteet olivat hulppeat ja kenttä loistavassa kunnossa. Järjestelyt sujuivat mallikkaasti, tosin moni vapaaehtoisista paikallisista ei puhunut englantia. Esimerkiksi välitulokset piti antaa henkilölle, joka puhui vain ranskaa. Plusnöf.
Kisat olivat tunnelmaltaan hyvin samakaltaiset kuin curlingin EM-kisat, joissa pelasin kahdesti 90-luvulla. Lajeja yhdistävät monet asiat: hyvähenkinen porukka, rento vapaa-ajan vietto, rehellinen kilpailu ja kanssapelaajien kunnioittaminen, vanhat arvokkaat perinteet ja maukas yhdistelmä fyysistä ja henkistä taitoa.
Tämän kisakokemuksen jälkeen toivon, että pystyisin vielä toistekin pelaamalla ansaitsemaan paikan MID-maajoukkueeseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä muutinkin svingiäni ja grippiäni heti kisojen jälkeen. Näkemäni huippupelaajien loistavat suoritukset ja tekninen hallinta tekivät minuun vaikutuksen ja harjoitusmotivaatiolleni hyvää. Katsotaan, miten uusi lyönti toimii Ruukissa.
Kiitos koko joukkueelle hyvästä seurasta!
Toivotan kaikille midiläisille hyviä pelejä matkalla maajoukkueeseen.
Tomi Rantamäki
Tourilainen, ole aktiivinen ja piristä kaikkien päivää
Siirtäkäämme terassiparlamenttien ponnet ja välikysymykset kaikkien kuultaville. Avoin keskustelu on paras tae saada asioihin vauhtia, jos sitä puuttuu. Sivu kerää myös midiläisten sattumuksia kentällä ja sen ympärillä.
17.7.2007
Kategoriat herättävät keskustelua. Tässä kaksi jäsenistöltä tullutta ehdotusta, joista varmasti Kuusankoskella keskustellaan.
Ari Karhu:
Ehdotan, että Mid Tourilta poistetaan hcp-kategoria ja lisätään vastaavasti yksi karsinta syksylle ja jopa kolmas kesälle vaikka FGT-haastajakisan yhteyteen. Onhan Mid Tourissa sentään kyse liiton virallisesta kilpasarjasta.Thomas Antilan ehdotus kategorioiksi vuonna 2007:
Ensi vuonna lisätään kaksi uutta kategoriaa siten, että
viisi parasta Midiläistä Auditourista saavat kategorian joka on parempi
kuin karsinnasta saatu kategoria. Lisäksi Audi tourin osakilpailun voittaja saa
kortin koko vuodeksi (mikäli hän on midiläinen).
1. 50 parasta kuluvalta vuodelta
2. 50 parasta viime kaudelta
3. Kategoria Hukki Huuhtanen (pisteet väh. viidestä kisasta)
4. Villit kortit
5. Audi tourin osakilpailun voittaja
6. Audi tourin viisi parasta Midiläista, jotka eivät kuulu 1-5 kategoriaan
7. Karsinnan parhaat
1-7. 96 pelaajaa
8. HCP, 15 pelaajaa
Meri-Teijossa keskusteltiin jo vilkkaasti siitä, miten Touria saisi kehitetyksi edelleen. Osan porukan ajatukset kokosi Peter Wiren, jonka tekstiä tässä.
"Moi.
Kiitos hyvin järjestetyistä kilpailuista Meri-teijossa.
Istuimme siinä lauantaina iltaa Rikalassa ja "terassitoimikunnan" mieleen uhkui muutama, EHKÄ; käypä idea.
-Karsintakilpailu ajoitettaisiin syksylle. Kilpailu olisi kuten tänävuonnakin 18 reikää ja eri pelaajat eri päivinä. Siihen saisivat osallistua kaikki seuraavana vuonna 35 täyttävät ja vanhemmat pelaajat joilla ei ole kategoriaa seuraavalle vuodelle. Tämä ehkä auttaisi siihen ettei maakunnan miesten tarvitsisi pelata ensimmäistä kierrosta Mid Tourin karsinnoissa.
-Koska oli kovasti puhetta kuinka pitää 250 innokasta pelaajaa mukana jotka Mid Tourille halajaa. Niin yhtenä vaihtoehtona pidettiin Pre-Mid-Touria. Sarja käsittäisi kolme/neljä 18 reiän kilpailua. Pisteytyttäisiin 30 parasta per kilpailu ja osakilpailujen yhteistuloksissa kymmenen parasta saisivat kortin seuraavan vuoden Mid Tour kilpailuihin, ei reikäpeleihin.
Kilpailut pidettäisiin kaksi viikkoa ennnen varsinaista Mid Tour kilpailua ja osakilpailun viisi parasta saisivat tulevaan osakilpailuun peliluvan.
Jokaisen kilpailun voittaja pääsisi lisäksi kuluvan kauden SM-lyöntipelikilpailuun.
Koska viimeiseen Pre-Mid-Tourin kisaan, jokaa pelataan lyöntipelien jälkeen, pitäisi saada myös joku "porkkana" niin siinä voisi pisteet olla 1½ kertaisia. Sitten maakunnan miehet haluisivat pitää Pre-kilpailut hyvinkään tai jonkin muun pohjois puolella, mutta oma kantani olisi1/3 tai 2/4 kilpailua etelässä.
Kiitos viellä kerran hyvin hoidetusta Meri Teijon osakilpailusta
Peter Wiren"
