Yleistä golfkenttärakentamisesta
Mikäli urakkatarjouspyynnöissä rakenteet ja hyväksytyt menetelmät niiden toteuttamiseksi eritellään selkeästi, on mahdollista saada edullisempia urakkatarjouksia. Urakoitsijat voivat arvioida materiaalimenekin ja työkustannukset entistä tarkemmin. Valvojan tehtävät tulevat sitä helpommaksi, mitä tarkemmin rakenteet ja työtavat on urakkaneuvotteluissa sovittu. Myös urakoitsijan asema paranee, kun valvonta selkiytyy.
Ohjeessa golfkentän rakentaminen jaetaan maarakennustöiden osalta kahteen osaan: alusrakenteeseen ja pintarakenteeseen. Selkeimmin tämä ero näkyy lyöntipaikkojen ja viheriöiden kohdalla. Alusrakenteen (leikkaus tai täyttö/pengerrys) tarkoituksena on taata liikkumaton pohja pintarakenteelle (salaojakerros ja kasvukerros). Näiden lisäksi oman osionsa muodostavat kuivatus- ja kastelujärjestelmät.
Lyöntipaikkojen ja viheriöiden laatu on hyvin keskeinen tekijä sekä kentän käytön että hoidon kannalta. Koska molemmat alueet suunnitellaan ja rakennetaan erittäin tarkasti, on välttämätöntä että ne pysyvät suunnitelluissa muodoissaan myös vuosien ja vuosikymmenienkin kuluttua. Niiden korjaaminen on sekä kallista että kiusallista, koska jokainen korjaustyö haittaa pelaamista pitkän ajan. Tämän vuoksi lähtökohtana on tehdä näistä rakenteista liikkumattomia, käytännössä se tarkoittaa leikkauspohjan salaojittamista, täytön tekemistä kitkamaalajeja käyttäen ja täryttämällä tehtävää tiivistämistä. Lukuisat esimerkit käytännössä osoittavat, että näin rakennettavat lyöntipaikat ja viheriöt ovat rakentamiskustannuksiltaan hiukan (<10%) kalliimpia, mutta hoitokustannuksiltaan selvästi edullisempia. Pelillistä laatua (=viheriöt suunnitellussa muodossaan, ei vettä kerääviä painumia, tasaiset ja kuivat lyöntipaikat) on mahdoton määritellä rahallisesti, se lienee jokaisen golfklubin itsestään selvä tavoite. Käytettäessä jotakin muuta pengertämistapaa sisältyy rakentamiseen riskitekijöitä.
On huomattava, että viheriöiden kuormitus ei ole yksinomaan staattinen, vaan sille tulee myös dynaamista kuormaa. Keväällä hoitotyöt aloitetaan viheriöillä heti, kun pinta on kuivunut. Alusrakenne saattaa olla jopa roudassa vielä, joka tapauksessa se on pintarakenteita märempi ja siten huonommin kantava. Se ei kuitenkaan saa painua hoitokoneiden liikkuessa. Alusrakenne on siis perinteistä maarakentamista ja siinä noudatetaan kaikkia ohjeita ja kokemuksia mitä tarvitaan käytännössä liikkumattoman, tai ennakoidusti ja tasaisesti painuvan maarakenteen toteuttamisessa.
Koska veden liikkuminen ja poistuminen on toimivan golfkentän perusedellytys, käytetään "parin prosentin kaadon" periaatetta läpi koko rakentamisen. Kaikissa golfkentän rakenteissa tulee olla vähintään parin prosentin, suuruinen kaato suuntaan, josta vedellä on mahdollisuus poistua. Myös tätä kaltevammilla alueilla tulee huolehtia siitä, ettei veden tarvitse kulkea liian pitkää matkaa. Tehtäessä peliväylille systemaattinen ojitus, on imuputkien väli tavallisesti 8 - 12 metriä. Tämä vaatimus pintakallistuksista koskee myös alusrakenteita, koska kasvualustamateriaalit ovat kauttaaltaan vettä läpäiseviä jolloin vesi kulkee alusrakenteen pinnassa. Painaumat, pyörien urat tms. esimerkiksi väylän tai karheikon täyttömaan pinnassa eivät näy kasvualustan levittämisen jälkeen, mutta keräävät vettä ja näin pitävät kyseiset alueet märkinä ja huonosti kantavina.
Kasvualustojen laatuun tulee kiinnittää riittävästi huomiota. Rakenteiden painumattomuuden ohella tämä on niin keskeinen tekijä pelillisen laadun kannalta, että mitkään syyt rakentamisvaiheessa eivät oikeuta poikkeamaan määritellystä laadusta. Nämä laatukriteerit toimivat myös käytännössä maamme olosuhteissa. Tässä määritellyt rakeisuuskäyrät sekä orgaanisen aineksen osuus ovat Viherympäristöliiton suositukset kyseisille kasvualustoille, ne ovat myös ristiriidattomat USGA:n ohjeiden kanssa.
Kustannuksista
Jo kenttäprojektin suunnitteluvaiheessa on tärkeää asettaa tavoitetaso, jolla kenttä tullaan rakentamaan. Pyrittäessä halvimpaan mahdolliseen lopputulokseen, on rakennuspaikan valinnalla keskeinen merkitys. Suurimmat kustannuserot muodostuvat peliväylien ja karheikoiden rakentamisessa. Edullisessa rakentamisessa on edellytyksenä sopiva maasto. Kasvualusta ja salaojitus ovat kaikentasoisissa rakennuskohteissa suuri kustannuserä.
Viheriöt ja lyöntipaikat on syytä rakentaa kaikissa kohteissa niin, ettei painumia pääse myöhemmin syntymään. Kasvualustalla ja salaojakerroksella on tietyt laatuvaatimukset, niin materiaalien kuin työnkin suhteen, joita ei missään kohteessa voi alittaa. Näin ollen suurimmat viheriöiden rakentamiskustannuksiin vaikuttavat tekijät ovat koko, esteet, korotus ympäristöstä, viheriökaukalon rakentaminen sekä esiviheriöiden, lähestymisalueen ja ympäristön laatu. Rakentamis- ja hoitokustannusten tarkka rajaaminen on joskus vaikeaa. Esimerkkinä hiekka- tai vesiesteet; pienet säästöt rakentamisvaiheessa saattavat maksaa alkuvuosien suurentuneina hoitokustannuksina monikymmenkertaisen summan. Tilaajan tuleekin kyetä etukäteen selkeästi määrittelemään työt, jotka tehdään rakennusvaiheessa (esim. bunkkereiden luiskien nurmetus ja kanttaus, vesiesteiden luiskien hoidettavuus).
Kastelu- ja kuivatusjärjestelmät vaativat aina erilliset, asiantuntevat suunnitelmat. Golfkentän Rakentamisoppaassa on esitetty seikkoja, jotka toimivat ohjeena sekä suunnittelulle että projektin johdolle päätettäessä käytännön toteuttamistapaa (esim. väylien salaojituksen toteuttamisajankohta ja -tapa).
Rakentamisen aikataulu
Tarkasteltaessa golfkentän rakentamisen aikataulua on ensin syytä määritellä mistä rakentaminen alkaa ja milloin kenttä katsotaan valmiiksi. Kentän suunnittelu on oma lukunsa joten tässä tarkastelussa pidetään aloittamishetkenä sitä, jolloin suunnitelmat, luvat ja tarvittavat sopimukset ovat kunnossa ja fyysinen työ kentällä alkaa. Valmiiksi, täyttä pelikuormitusta kestäväksi kenttä tulee vasta pidemmän aikavälin kuluttua. Tässä oletetaan rakentamisvaiheen päättyvän, kun ensimmäistä kertaa on mahdollista leikata kentän eri alueet niille tyypillisiin, joskaan ei matalimpiin, korkeuksiin. Tyypillinen ja järkevä aikataulu on yleensä kaksi vuotta rakennustyön aloittamisesta ensimmäiseen lyöntiin. Tällaisen aikataulun puitteissa voidaan hyödyntää kaikkia vuodenaikoja tehokkaimmin. Normaalit sääriskit eivät vielä vaikuta käyttöön ottoon.
Esimerkkejä töiden edistymisestä
Aloitus syksyllä
puuston kaato ja raivaukset
1. talvi: lampien kaivu, karkeat maansiirtotyöt
1. kesä: kuivatus- ja kastelujärjestelmät, kasvualustojen levitys märkien alueiden pohjustus tai kuivatus
2. syksy: ensimmäisten alueiden kylvöt, märkien alueiden täytöt 2. talvi: viimeiset kasvualustojen siirrot
2. kevät: alueiden viimeistely, loput kylvöt
2. kesä: leikkuut
loppukaudella kenttä käyttöön
Aloitus keväällä
puuston kaato ja raivaukset
1. kesä -syksy: lampien kaivu, maansiirtotyöt kuivatus- ja kastelujärjestelmät, kasvualustojen levitys
1. talvi: maansiirrot hankalilla alueilla
2. kevät - syksy: loput kasvualustat alueiden viimeistely, kylvöt
3. kevät: apukylvöt, leikkuut kesällä: kenttä käyttöön
Nopeutettaessa aikataulua on tehtävä kompromisseja, joko kustannusten kasvun tai laadun suhteen. Mikäli rakentaminen pitkittyy, on vaara että yleiskustannusten osuus kasvaa.
Neljä - viisi kasvullista kuukautta on ehdoton minimi, minkä heinä tarvitsee vahvistuakseen. Mikäli pelaamaan lähdetään liian aikaisin, on edessä korjaustöitä jotka ovat paitsi kalliita, myös pelaamista haittaavia.
