Sillä kuinka maila kohtaa pallon on ratkaiseva merkitys siihen, minne pallo lopulta päätyy. Tärkeintä tässä ovat pelaajan svingin ominaisuudet: mailanpään nopeus osumahetkellä, svingiradan suunta osumahetkellä ja lavan asento osumahetkellä. Mutta pallokin vaikuttaa asiaan sen verran, että kannattaa hetki miettiä minkälainen pallo parhaiten sopii omaan peliin.
Ennen pallot jaettiin lähinnä kahteen ryhmään niiden valmistustavan mukaan: kaksiosaisiin ns. massapalloihin ja kolmiosaisiin ns. punottuihin lankapalloihin. Lankapallot koostuvat kiinteän tai nestettä sisältävän ytimen ympärille tiukasti kierretystä kumilangasta, joka alun perin oli päällystetty balatalla, pehmeällä luonnonmateriaalilla. Nykyään tämän tyyppisiä palloja saa myös kestävämmillä keinomateriaaleilla - kuten surlyn tai synteettinen balata - päällystettyinä. Massapallot koostuvat puolestaan yhdestä isosta ytimestä, joka on päällystetty kuorella.
 |
| Kaksiosainen ns. massapallo (vas.) koostuu isosta ytimestä ja kuoresta. Kolmiosaisessa ns. lankapallossa on joko kiinteä tai nestettä sisältävä ydin, jonka ympärille on kierretty paksu kerros kumilankaa, jonka päällä on pallon kuori. |
Aiemmin pallot erosivat melko selvästi toisistaan ominaisuuksiensa mukaan: lankapallot ottivat massapalloja herkemmin kierrettä - niin tahallista kuin tahatontakin - ja massapallot olivat tuntumaltaan kylmempiä ja niiden valtti oli lähinnä niillä saavutettava pidempi lyönti. Lankapalloja käyttivät lähinnä kilpapelaajat ja pitkälle ehtineet harrastajat, koska he haluavat palloltaan hyviä kierreominaisuuksia niin tahalliseen pallojen draw- ja fade-kierrättämiseen pitkissä lyönneissä kuin lähipelin taitolyönneissä. Massapallo oli taas tavalliselle pelaajalle tarkoitettu, hänelle joka ei halua palloonsa tulevan liikaa tahattomia sivukierteitä ja jonka taidot eivät pysty saamaan pallojen käyttäytymiseen eroja lähipelissä. Massapallo vetosi klubigolfareihin myös sen tarjoaman lisäpituuden ja ylivertaisen kestävyyden vuoksi.
Nyttemmin jako kahteen ei ole enää näin selvä, sillä em. kahden palloryhmän ominaisuudet ovat lähentyneet toisiaan. Nyt pallot voidaan jakaa ominaisuuksiensa mukaan neljään ryhmään niiden valmistustavasta riippumatta.
Parhaan käsiteltävyyden pallot
Näitä palloja käyttävät lähinnä kilpapelaajat ja hyvän
harrastajatason pelaajat. Niiden kuori on pehmeä ja joissain
tapauksissa herkästi vaurioituva. Niihin saa lyönnissä suurimmat
kierrenopeudet, mikä on mailataiturin mieleen. Rakenne on joko
kaksi- tai kolmiosainen. Kuorimateriaalina käytetään joko balataa
tai uusia pehmeitä materiaaleja kuten zinthane tai zylin.
Parhaan pituuden ja kestävyyden pallot
Tämä on edellisen ryhmän vastakohta. Pallot ovat pääasiassa
massapalloja ja kestäviä kuoreltaan. Osa niistä on suunniteltu
nimenomaan lentämään mahdollisimman pitkälle - pehmeän tuntuman ja
käsiteltävyyden kustannuksella. Sopivat niille jotka haluavat
pallonsa kestävän kauan ja lentävän pitkälle. Hyvä puoli
käsiteltävyyden puuttumisessa on siinä, ettei palloon tartu
herkästi tahattomia sivukierteitäkään.
Pituuden ja käsiteltävyyden yhdistelmäpallot
Tämä on kahden edellisen ryhmän kompromissi ja pallot ovat sekä
kaksi- että kolmiosaisia, nykyään jopa useammastakin osasta
koostuvia. Tuntuma on parempi kuin "pituuspalloissa", mutta
herkkyys ei ole aivan "kierrepallojen" luokkaa. Kestävyys on näillä
palloilla hyvä. Sopii hyvin yleispalloksi lähes kaikille
harrastajille.
Hitaan lyöjän pallot
Nämä pallot on suunniteltu esim. naisille, junioreille tai
senioreille ja ne ovat hieman pehmeämpiä kuin edelliset pallot.
Pallon kokoonpuristuvuutta ilmaiseva compression-lukema on näissä
palloissa pienimmillään, esim. 80, kun se tavallisesti on 90 tai
100. Pehmeä pallo ei ole hitaassa lyönnissä yhtä tunnoton kuin
kovempi ja kierrettäkin siihen saa helpommin.
Pallotermejä
Edellä viitattiin jo pallon kokoonpuristumisen määrää ilmaisevaan compression-arvoon. Lyötäessä pallo aina puristuu kokoon sitä enemmän mitä pienempi compression-arvo sillä on. Arvot eivät ole kovin tarkkoja ja pienimmillään ne ovat naisille ja junioreille tarkoitetuissa palloissa, joiden arvo on ylensä 80. Tavallisen miespelaajan arvo 90 ja kovan lyöjän 100. Näitä arvoja ei kuitenkaan pidä lukea orjallisesti. On tunnusteltava eri palloja ja käytettävä sitä, mikä tuntuu parhaalta. Lyöntien pituuksiin em. arvoilla ei ole juurikaan vaikutusta.
Pallon pinnan pienet painanteet (dimples) ovat tärkeä sen lentorataan vaikuttava tekijä. Pallotehtaiden laboratorioissa tehdään jatkuvasti aerodynaamisia kokeita, joiden pyrkimyksenä on löytää eri tarkoituksiin parhaiten sopiva painanteiden määrä, koko ja syvyys sekä niiden muodostama kuvio. Erimerkkisissä palloissa onkin nähtävissä erilaisia näkemyksiä siitä, mikä toimii parhaiten.
Pitkään kaikissa palloissa oli 312 painannetta, mutta sittemmin 350-450 painannetta on pidetty sopivana määränä, vaikka nykyään on saatavilla jopa 500 painanteen palloja. Pitämällä painanteiden määrä samana, mutta muuttamalla niiden muodostamaa kuviointia ja vaihtelemalla niiden kokoa ja syvyyttä voidaan säädellä pallon lentorataa niin, että myyntiin saadaan sekä matalan että korkean lentoradan palloja.
Sopiva pallo?
Pallo, kuten muutkin golfvälineet on pitkälti uskon ja omien tuntemusten määräämä asia, mutta joitakin suuntaviivoja voidaan silti antaa. Useimmille harrastelijapelaajille ei voi suositella pehmeäkuoristen, herkästi kierrettä ottavien pallojen käyttöä, koska niiden edut jäävät pienemmiksi kuin haitat, joita ovat: korkeampi hinta, huonompi kestävyys, lyhyempi lentorata ja herkkyys tahattomillekin sivukierteille.
Yleispalloksi keskivertogolfarille voisi ehdottaa em. pituuden ja käsiteltävyyden yhdistelmäpalloja, jotka lentävät riittävän hyvin ja kuitenkin tarjoavat pitoa lähestymislyönteihin. Tietyissä tilanteissa klubigolfarin kannattaa kuitenkin myös harkita "kylmien" pituuspallojen käyttöä, joissa on lisäksi pyritty siihen, että kierrettä siirtyisi lyönnissä palloon mahdollisimman vähän. Tällaisia erikoistilanteita voisivat olla esim. pelaaminen sateen jälkeen märällä kentällä, jolla pallo ei juurikaan vieri ja jolla griinit pysäyttävät kovankin pallon. Myös kapeaväyläisellä kentällä pelaaminen voi olla tällainen erikoistapaus: pallotuntumaa on kyllä valmis hieman menettämään, jos palkinnoksi saa pallon pysymään paremmin väylillä. Varokaa kuitenkin takalaittomia.
Balatapallo kiinnostaa kehittyvää pelaajaa. Jotta pehmeästä pallosta olisi pelaajalle hyötyä, hänen lyöntinsä pitää olla sen verran pitkä, että pallon aiheuttamasta lyöntipituuden verotuksesta ei ole hänelle haittaa. Hänellä pitää olla myös kyky hallita palloa: pitää se riittävän suorassa tarvittaessa ja hallita tiettyyn rajaan asti tarkoituksellisten kierteiden käyttö. Griinille lyönneissä pitää olla sen verran taitoa, että pelaaja saa balatapallon "tottelemaan" ja pysähtymään halutessaan paremmin kuin muut pallot. Jos pelaaja on taitava, balatapallo tai vastaava moderni vaihtoehto on parasta, mitä palloteollisuus voi hänelle tarjota.
