Golf kuntourheiluna
Siirry tästä Golfarin kunto-oppaan digitaaliversioon.
Golf on näihin päiviin asti kantanut eliittiurheilun leimaa. Golf on ollut monen kuninkaan, monen presidentin harrastus. Erityisesti Yhdysvalloissa presidenttigolfilla on pitkät perinteet: Clinton pelaa, Bush pelaa, Ford pelaa, Nixon, Eisenhower jne. Ruotsissa prinssi Bertil oli vuosikymmenien ajan halutuin avauslyönnin suorittaja uusi kenttiä vihittäessä. Markkinatalouden ja golfin myöhempi yhteys vahvisti ennakkoluuloja.
Meillä Suomessa yhteiskunnalliset ja poliittiset ennakkoasenteet hidastivat kenttien syntyä. Tyyppiesimerkiksi sopivat vaikkapa tamperelaisten golfinharrastajien vuosikymmenten takaiset vaikeudet saada kaupungilta vuokra-alue kentän pohjaksi: valtuustossa ja hallituksessa käytiin valkoisten ja punaisten taistelua kuin sisällissodassa ikään.
Toiseksi esimerkiksi käy Vierumäen urheiluopisto. Kun opiston johto alkoi viritellä golfopetusta ja kentän rakentamista lähimaastoon, vastarinta vanhan urheilukansan taholta oli voimakasta. Sanottiin, että Tahko Pihkala ja muut edesmenneet urheilujohtajat ja -profeetat pyörivät häpeästä haudassaan.
Vuonna 1992 Vierumäen urheiluopiston johtaja Tapani Ilkka ennusti, että vuosisadan vaihteessa Suomessa on 100 000 golfinpelaajaa ja laji on ottanut ykkösaseman kuntourheilulajien joukossa. Poliittiset ja yhteiskunnalliset ennakkoluulot ovat kaatuneet. Työväen urheiluliitto otti ohjelmaansa niin tenniksen kuin golfin. "Tennis ja golf ovat aivan liian hienoja urheilulajeja jätettäviksi vain herrojen harrastukseksi", totesi puheenjohtaja Matti Ahde, innokas tenniksen ja golfin pelaaja.
Parikymmentä vuotta sitten kuntoilijat uskoivat hölkkä-ideologiaan: oli liikuttava niin lujaa että pulssin syke kaksinkertaistuu ja hiki virtaa. Golf nähtiin aivan liian kesynä liikuntana. Vähitellen on tultu kohtuullisemmille linjoille.
Golfin pelaajia on lämmittänyt tutkimus, jonka 1989 teki amerikkalainen H. Cooper Institute for Aerobics Research. Tutkimukseen osallistui 13 000 henkilöä kahdeksan vuoden ajan.
Tutkimus jakoi tämän joukon viiteen kuntokategoriaan. Ensimmäiseen kuuluivat "löhöilijät", toiseen ja kolmanteen "koirantaluttajat", neljänteen ja viidenteen "maratoonarit", jotka juoksivat 50-60 kilometriä viikossa.
Tutkimuksen päätulos oli se, että jo vähäinen liikunta, esimerkiksi päivittäinen puolen tunnin kävelylenkki, pidentää merkittävästi ihmisen ikää ja kohentaa elämänlaatua. Maratoonarikunto parantaa vielä hieman elämänennusteita, mutta ei niin olennaisesti, että vaiva kannattaisi nähdä ja kovan rasituksen riskit ottaa.
Golfia elämänuraksi suunnittelevien nuorten harjoittelu- ja rasitusmuodot ovat toki eri luokkaa kuin varttuneiden harrastajien. Huipputasolla vaaditaan rautaista fyysistä kuntoa, jotta myös henkinen panos olisi kautta pitkän kierroksen korkea.
On kuitenkin sanottava, että golfissa on saavutettu ja saavutetaan huipputuloksia myös ilman rajua ja jatkuvaa lenkkeilyä ja kuntosaliharjoitusta, jotka ovat nykyään miltei kaikissa muissa lajeissa välttämättömiä. Joillekin lahjakkuuksille näyttää riittävän kentän päivittäinen kiertäminen, pelin joidenkin osa-alueiden kiireetön hiominen, rentoutuminen metsästys- ja kalastusretkillä - ja kulloinkin edessä olevan kentän peliväylien strateginen analysointi. Mutta silloin pelaajalta vaaditaan myös poikkeuksellista itseluottamusta ja henkistä voimaa.
