Takinkääntäjien nettipäiväkirja
| 16.05.2007 Neitsytkisa Golfhistoriani ensimmäinen kilpailu vasemmalta puolelta on takana. Rauma Golfin yllättävän hyväkuntoinen kenttä sai samalla kunnian toimia kauden 2007 aloituskenttänä. Tulos kohtuullinen: 103 lyöntiä. Kilpailun jälkeen olen kuitenkin yrittänyt hakea syitä kierroksella tehtyihin virheisiin. Asiat, joiden piti helpottaa minua nostamaan tasoani rystyltä, kääntyivätkin minua vastaan. Suunnitelmissani oli pelata mahdollisimman varmasti ja välttää virheitä viimeiseen saakka. Todellisuudessa palloa naarattiin seitsemän kertaa vesiesteestä ja kerran sitä etsittiin metsiköstä. Väylältä sain jatkaa peliäni vain neljä kertaa avauslyönnin jälkeen. Suunnitelma varmasta bogipelaamisesta ja siitä, että saisin aina jatkaa mahdollisimman helposta paikasta, ei vain toiminut. Alun tunaroinnin jälkeen ensisijainen suunnitelma jokaisella väylällä oli ennemminkin birdien metsästys kuin tuloksen tasaisuus ja vaivaton pelaaminen. Näin jälkikäteen on helppo päätellä, että kierroksella oli enemmän innostusta kuin ymmärrystä mukana. Olisin silti voinut kuvitella, että yli 15 vuotta golfia olisi hieman rauhoittanut kauden aloitusta. Toisaalta kevään ensimmäinen 18 reikää tarjoaa minulle vieläkin samanlaisen innostuneen elämyksen kuin kymmenen vuotta sitten. Ehkä juuri siksi pelaan edelleen golfia. Vaikka kierros ei välttämättä tarjoa pelillisiä hienouksia tai loistavia strategisia valintoja, se on täynnä innostusta, yritystä ja nautintoa siitä, että ylipäänsä pääsee pelaamaan. Peliseuran tasosta en ainakaan pääse valittamaan: pro, puolustava Suomen mestari ja yksi muuten kova jätkä. Toisaalta liian kova peliseura voi olla myös haitaksi. Minullekin taisi käydä niin, että yritin pelata samalla tasolla kuin pelikaverini ja unohdin, että rystyltä olen vielä noin 30 tasoituksella pelaava golfari. Kaiken kaikkiaan on silti oltava tyytyväinen. Ero Jereen kasvoi tasoituksen muodossa jälleen hieman. Uusi tasoitus kirjoitetaan lukemin 27,2. Janne Laine Lukijakommentti:
Vastaus
Jarille:
Kysy, kommentoi tai anna palautetta Takinkääntäjille! 08.05.2007 Friski myättäst Eli vahvaa myötätuulta oli näkyvissä kauden avauksessa. Toisin kuin Jere itse aloittelin kauttani vielä Paloheinän rangella. Lyönti oli talvehtinut juuri niin hyvin kuin olin toivonutkin ja alkavaan kauteen voi lähteä hyvillä mielin. Ehkä siihen hyvään aloitukseen auttoi Paloheinässä vallinnut vahvahko takatuuli. Lyöminen tuntui kuitenkin kivalta ja talven aikana tarkkaan harkitut tekniset muutokset voivat johtaa yllättävänkin hyviin tuloksiin. Pelkällä lyöntiharjoittelulla ei kuitenkaan vielä voi henkseleitä paukutella. Ensi viikonloppuna onkin jo pakko päästä pelaamaan ja katsastamaan todellinen nykykunto. Vasuri-innostustamme kuvaa loistavasti Jeren lähettämä tekstiviesti heti oman aloituskierroksensa jälkeen. On hienoa huomata, kuinka pieni muutos siihen miltä kantilta golfia katsotaan, voi jo johtaa siihen, että välittömästi informoidaan kaveria, miten kierros on mennyt. Kuinka hyvin sinun täytyisi pelata, että soittaisit kierroksen jälkeen kaverillesi ja kehuisit kierrostasi? Janne Laine Lukijakommentteja:
05.05.2007 Kevään ensimmäiset lumiukot Kausi: avattu Tulos: 88 (38 oikealta, 50 vasemmalta) Tunnelmat: lapsekkaan intomieliset Uran seitsemästoista golfkausi tuli polkaistua käyntiin Peuramaan vanhalla kentällä. 18 reikää, joista kuusi ensimmäistä ja kolme viimeistä oikealta, reiät 7-15 puolestaan vasurilta. En tiedä, mitä talvenaikana on tapahtunut, mutta tulipahan pelattua melkoisen erilaista golfia kuin puoli vuotta sitten syksyn hiipiessä. Vielä on toki liian aikaista nuolaista, mutta lyöntivarmuus oli jostain syystä aivan toisissa sfääreissä kuin Espoon debyyttikierroksellamme. Tuplabogia heikompaa ei tullut vasurilta tupeksittua. Kaipa se on intensiivisen talviharjoittelun tulosta. Loka-huhtikuussa tuli lyötyä yhteensä noin 40 palloa ja putattua satakunta puttia. Joka vuosi olen odottanut mielenkiinnolla pelikauden ensimmäistä reikää. Olen leikillisesti ajatellut, että ensimmäisen reiän edesottamukset ennustavat aina alkavan kauden sävelkulkua. Vuosi sitten avasin kauden Orlandossa Eagle Creekin kentällä. Horjahdin avausreiällä bunkkerinreunalta lyödyssä kakkoslyönnissä pahasti, enkä osunut edes wedgellä reikään. Jouduin tyytymään 20 sentin päästä putattuun birdieen. Peuramaalla kävi Orlandoakin kovempi puhuri ja avausreiän birdie-putille jäi matkaa jo lähes metri. Upposi kuitenkin. Toivottavasti birdieistä tuoreempi ennustaa alkavaa kautta hieman edellistä paremmin… Niin, siitä taitaa olla noin 16 vuotta aikaa, kun viimeksi olin tuplalumiukon tuloksesta (88) yhtä innoissani. Ja mikä parasta, jo toivottomalta tuntunut vedonlyöntimme ei taida sittenkään olla vielä ratkennut. Puen Jannelle yhä ennakkosuosikin viitan, mutta alan sentään lähestyä jo samaa postinumeroa. Seuraavalla kierroksella lohkaistaan taas siivu tasoituksesta. Sovimme yhteistuumin, että laskemme tasoitusta vain 18 reiän vasurikierroksilla. Takinkääntäjät palaavat seesteisen talvikauden jälkeen aktiivisemmin paitsi mailanvarteen, myös blogikirjoittelun kiehtovaan maailmaan. Seuraavaa episodia odotellessanne suosittelemme tutustumaan ensi viikolla ilmestyvän Suomen Golflehden juttuun ”Rysty vai kämmen?”, jossa golfin kätisyyden olemusta pohdiskellaan moneltakin eri kantilta. Viihtykääpä viheriöillä! Jatkuu ensi numerossa. Jere Jaakkola 06.03.2007 Season-golfia Ei tullut Yes-puttikisasta Takinkääntäjille matkaa Irlantiin saati sitten muita palkintoja. Eipä tässä vaiheessa kuitenkaan voi päätä pensaaseen laittaa, vaan enemminkin olla tyytyväinen talven "harjoitteluun". Tuloksella 30 (-6) taisi kuitenkin jäädä muutamakin pari meidän taaksemme. Se tuli alkukilpailun yhteydessä ainakin todistettua, ettei kumpikaan meistä olisi parempaan suoritukseen pystynyt oikealtakaan puolelta. Puttaaminen tosiaan tuntuu yllättävän luonnolliselta vasemmalta puolelta. Miksi? Onko helpompi hallita puttia, jos heilahduksen vetävä käsi on samalla vahvempi kätesi? Vai onko yli 15 vuotta golfia tuonut sellaisen heilahduksen puttiini, ettei sitä voi enää korjata kuin vaihtamalla puolta? Tähtääminen on kuitenkin selvästi vaikeampaa rystyltä. Veikkaisin silmieni tottuneen tietynlaiseen tähtäämiseen ja sen peilikuvaksi kääntäminen tuntuu nyt vaikealta. Puttikisaa isännöinyt Season Golf sai samalla luvan toimia myös virallisena paikkana avata kausi 2007. Tehokas 40 pallon lyöntiharjoittelu tuntuikin yllättävän hyvältä. Lyönti ei ollut tosin muuttunut mihinkään, ainoastaan itseluottamus oli entisestään noussut. Tuloskunnosta ei lyöntiharjoituksen perusteella tietenkään voi tehdä minkäänlaisia arvioita, mutta selvästi oli huomattavissa Jeren saaneen lyöntiinsä rentoutta. Vaikka Jere syksyllä jo julistikin omassa kirjoituksessaan vetomme voittajaa, niin kaveri on tainnut ottaa talven aikana salaa tunteja ja yrittää nyt tosissaan saavuttaa pientä etumatkaani. Pelkästään Power Ballia pyörittämällä ei tuollaista kehitystä saa aikaiseksi. Kun tässä talvella tein uuden penkkiurheiluvaltauksen ja olin katsomassa jääpallopeliä, niin pelin aikana tuli mietittyä, että kummaltakohan puolelta jääpalloilijat yleensä pelaavat golfia? Ainakin jääkiekkoilijat pelaavat suurella todennäköisyydellä samalta puolelta golfia kuin kiekkoakin. Olisiko jääpalloilijoista jopa todellisiksi takinkääntäjiksi, koska heille mailan heilahdus on tuttu molemmilta puolilta. Otamme siitä selvää… Saisi muuten se Neiti Kevät tulla jo kaupunkiin. Janne Laine 12.02.2007 YES! Johan räpsähti. Bongasimme pari viikkoa sitten netistä puttikisan, johon päätimme ottaa osaa hankkiaksemme blogiin hieman raaka-ainetta. Kyse oli huippusuosittujen YES!-puttereiden promokilpailusta. Ilmoittaudumme Malmin Green Golf -kuplassa viime sunnuntaina järjestettyyn alkukarsintaan. Kului pari päivää, sunnuntai koitti ja sanaton sopimuksemme oli pitänyt. Kumpikaan ei ollut lyönyt lyöntiäkään lokakuussa pelatun debyyttikierroksemme jälkeen. Matkalla Malmiin autoradio soitti enteikkäitä raitoja; Zen Cafen Minä olen pimeä kaunis rysty ja Bruce Springsteen I'm On Fire. Mistä ihmeestä Taavi Salmivaara saattoi tietää, mihin olimme matkalla? Kisan ideana oli, että molemmat kaksimiehisjoukkueen jäsenet pelaavat Malmin puttigriinin 9-reikäisen radan ja bruttotulokset lasketaan yhteen. Helppoa kuin heinänteko. Niin oli puttaaminenkin; tykitimme harjoituskierros tulokseen kuusi alle! Koska lämmittelyyn mahtui mukaan pari pitkää vahinkoa, asetimme varovaisesti tavoitteeksemme pelata kisassa alle par'in. Chickens! Kisakierroksen nelosella auenneen birdiesuman jälkeen kisakorttiimme merkattiin puoli tuntia myöhemmin kaksi kertaa tulos 15 (-3) ja sama yhteistulos kuin harjoituskierroksella, 30 - kuusi alle! Mitä ihmettä? Mistä se tuli? Putteri oli ollut viimeksi kädessä vajaat neljä kuukautta sitten. Ja vielä rystyltä. Oli siis pakko kokeilla kisakierroksen jälkeen, paljonko tulisi skooriksi oikealta. Ai paljonko? No, kolme lyöntiä heikommin kuin vasurilta. Mitäköhän siitä pitäisi päätellä? En oikein ymmärrä. Putteri vain yksinkertaisesti istuu väärin päin käteen, siltä tuntui jo syksyllä. Heilahduskin tuntuu paljon luonnollisemmalta kuin oikealta puolelta. Ehkä se johtuu siitä, että vasemmalta puolelta putatessa parempi, eli oikea, käteni on putissa se dominoivampi. Heilahdus on paremmin hanskassa, vaikka puttilinjaa väärältä puolelta tarkastellessa kompassi korvien välissä onkin vielä toisinaan sekaisin. Kisan jälkeen tuli joka tapauksessa mieleen, että vaikka peliura taas syyskuun jälkeen jatkuisikin oikealta, pysyvää rystyputtia voisi ihan vakavasti harkita. Kotiin päästyämme kisan järjestänyt Kim Wiik soitti: "Tervetuloa finaaliin." Olimme päätyneet kymmenen joukkueen alkukarsinnassa kakkoseksi! Takinkääntäjät valtakunnallisen puttikisan finaalissa - YES! Ei tämän nyt aivan näin mukiin pitänyt mennä. Leikkimielisestä kisasta tuli totisen hyvät fiilikset. Finaali pelataan maaliskuun alussa Golf Satamassa. Mukana lienee 20-30 joukkuetta ja voittajille on tiedossa upea pelimatka Irlantiin. Siitä ei kuitenkaan tarvitse enää paineita kantaa. Tämä kisa on Takinkääntäjien osalta jo voitettu. Mutta tokihan meille bonuskeikka Portmarnockiin kelpaisi! Pari pikku estettä on ennen ykköstiitä kuitenkin tiellä. Kuten kaksi kappaletta finaaliin osallistuvia Peltomäen veljeksiä. Alkaa muuten kevät hiipiä. Tekee melkein mieli kentälle. Jere Jaakkola 02.01.2007 Vastavoimaa Olen ollut nolostuttavan kiltti. Pukki toi enemmän paketteja kuin rekeen mahtui. Projektimme kannalta yksi käärö oli kuitenkin erityisen mielenkiintoinen –- maaginen PowerBall. Kysymyksessä on noin tennispallon kokoinen, 300 grammaa painava laite, jota pyöritetään kädessä suhteellisen pienellä ranneliikkeellä. Laite on tarkkaan ottaen täysin mekaanisesti toimiva gyroskooppi, jonka liikkeestä aktivoituva vastus kehittää tehdylle liikkeelle vastaliikkeen. Vastus voimistuu pyöritysnopeuden kasvaessa ja parhaimmillaan gyroskooppi kehittää pyöritysliikkeelle jopa 15 kilon vastavoiman. Parhaiden pallonpyörittelijöiden käsittelyssä laite ottaa minuutissa enemmän kierroksia kuin Ferrari Maranellossa. Eri pallotyyppien maailmanennätykset liikkuvat 15 000-–20 000 kierroksen välissä. Kysymyksessä on varsin uskomaton vehje. Nopeuden kiihtyessä vastavoima kasvaa rajuksi ja tuntuu ranteen lisäksi nopeasti myös käsivarren, olkavarren ja olkapään lihaksissa. Ainakin aloittelijalla on jo melkoinen haaste pitää pallo edes hyppysissään. Laitteen maahantuoja mainostaakin tuotetta mainioksi fysiologiseksi hoitokeinoksi ja lihasvoiman treenivälineeksi. PowerBallin kerrotaan soveltuvan erityisesti mm. kiipeilijöille, muusikoille, motoristeille - – ja tietenkin golfareille. Itse olen ollut pyörittelyssä toistaiseksi melkoinen käsi. Oikealla pyöritystekniikalla vaikuttaisi olevan selvä yhteys rytmitajuun, joka ei koskaan ole ollut aivan vahvimpia ominaisuuksiani. Nykyinen ennätykseni, oikealla kädellä pyöritettynä, on vain runsaat 8 000 kierrosta minuutissa. Vasemmalla kädellä olen saanut gyroskoopin vasta runsaan 6 000 kierroksen minuuttivauhtiin. Tuntumassa oikean ja vasemman käden ero on varsin hämmentävä. Vasemman ranteen liikerata on mahdollisimman kaukana luonnollisesta. Melkoisella mielenkiinnolla odotan, miten vasemman ja oikean käden tulokseni jatkossa kehittyvät, erityisesti suhteessa toisiinsa. Ensimmäiset kokemukseni PowerBallista vahvistavat aiempaa käsitystäni siitä, että golfissakin rannetyöskentelyni on ennemmin jähmeää kuin pehmeää. Nuoruusvuosien luova chippitekniikka on muotoutunut keski-iän lähestyessä jatkuvasti mekaanisemmaksi ja lähipelissä lyöntivalikoima on selvästi kutistunut. En juurikaan pahastuisi, mikäli ihmeellinen lihasvoimapalloni toisi uuden kevään tullessaan. Juhlapyhien tuoksinassa tuli tehtyä pallonpyörittelyä kauaskantoisempiakin operaatioita. Perheemme majapaikka vaihtui nimittäin Espoon Ison Omenan kuhinasta Tuusulan maaseudun rauhaan. Imuroitavaa lattiapinta-alaa on nyt 66 % enemmän, mutta osan urakasta yritän hoitaa jatkossa vasemmalla kädellä... PowerBallin innoittamana kokeilin erinäisiä muuttoaskareitakin heikommalla yläraajallani. Vakavampaa vahinkoa ei vasurilla vasaroidessa vielä päässyt syntymään. Armon työvuosi 007 alkoi niin ikään takinkäännöllä. Siirsin hiiren paapuurin puolelle. Jere Jaakkola22.12.2006 Kirjeitä pukille Meillä on ollut Jannen kanssa perinteisesti tapana paketoida golfkautemme yleensä siinä syyskuun puolivälin vaiheilla, tai ainakin viimeistään lokakuun koittaessa. Pipojen ja pitkien kalsareiden Michelin-golf ei ole koskaan ollut oikein meitä varten. Tänä vuonna lipsuimme takinkääntöprojektimme vuoksi aikataulusta ja olimme sortua jopa adventtikierroksille. Golfareille ennätyslämpimänä loppuvuotena koittanut after-season oli houkutella meidätkin mukaansa. Purimme kuitenkin hammasta ja pidimme perinteistä kiinni. Olemme molemmat osuneet palloon viimeksi 23. lokakuuta, Espoon Golfseuran 18. griinillä, rystyvuoden debyyttikierroksellamme. European Tourilla uusi kausi on ehtinyt käynnistyä jo ennen vuoden vaihtumista, mutta meidän starttimme taitaa venyä ainakin huhtikuulle. Alkukeväälle ajoittunee myös lajiharjoittelun aloittaminen. Viime talvena kävin kerran sisähallissa. Otin tunnin vuoron, koska lyhyempiä ei ollut tarjolla. 40 minuutin treenauksen jälkeen sain halligolfista tarpeekseni ja vannoin, etten sorru vastaavaan hölmöilyyn enää tänä talvena. Katuojien juoksemiseen ja rännien tippumiseen asti aionkin keskittyä tiiviisti vain lihaskunnon ja liikkuvuuden parantamiseen. Näin joulun alla on ollut joka tapauksessa tapana puhua pukille. Niin aiomme mekin nöyrinä tehdä. Tässä Takinkääntäjien kaksi kirjettä Valkoparralle: 1. Rakas joulupukki, Tiedän kirjoittavani hieman myöhässä, mutta pystyisitköhän mitenkään vielä jeesaamaan? En pyydä mitään mahdotonta, vain kolme pientä lahjaa: 1. Kirja. Kirjoittajalla ei ole niin väliä, vain sen sisällöllä. Tai siis sen kirjan sisällöllä... Haluaisin ratkaista kirjan avulla seuraavat ongelmat: - Miten vältän suurimmat mokat? - Miten harjoittelen oikein? - Miten parannan lähipeliäni? - Miten saan lyönteihini lisää pituutta? - Sekä miten hyödynnän kaikkia edellisiä pelatakseni parhaan mahdollisen tuloksen. Motivaatio minulla jo on, mutta oikeat avaimet tuloslukkoon ovat vielä hukassa. 2. Kalenteri. Siinä voisi olla vaikka yksi ylimääräinen päivä viikossa, jonka voisin pyhittää kokonaan golfille. Jos pystyt lupaamaan minulle yhden ylimääräisen päivän jokaiseen viikkoon, niin minä lupaan pelata näinä ylimääräisinä päivinä ainoastaan golfia. Lupaan olla haaskaamatta sitä mihinkään turhanpäiväisiin puuhiin. 3. Pitkä kuuma kesä. Koska golf on kesälaji ja koska minun pelilleni sopii paljon paremmin lämmin ja hieno kuin kylmä ja sateinen ilma, niin tuopa meille ensi vuonna taas kunnon golfkesä. Ei anneta tässä etulyöntiasemaa Jerelle, eihän? Toivelistani on siis yksinkertainen ja lyhyt, mutta uskon, että tässä ovat riittävät eväät, jotta voin ensimmäinen päivä lokakuuta nostaa kädet kohti taivasta. Olisi myös suotavaa, että toteuttaisit ainakin osan Jeren vastaavista toiveista, vaikka tiedänkin, että hän joutuu tavoittelemaan kuuta taivaalta, mikäli aikoo voittoa tuuletella. Joulumielellä, Janne 2. Rakas joulupukki, "...olen ollut kiltti koko elämäni, olen pedannut sänkyni ja pessyt hampaani..." Joten vaihtaisitko draiveriini varren? Liimaa lapa vaikka leuanvetotankoon, mutta minun on saatava pyssyyni jäykempi piippu. Ilman toimivaa draiveria en ole mitään. En tunne itseäni edes mieheksi. Heitä sukkaani sellainen ruoska, että Jannen ääni nousee foreja huudellessaan oktaavin. Voit viedä vanhan letkun vaihdossa. Tee siitä vaikka lakritsia Jannelle. Niin, ja toisitko minulle samalla myös jotain hassua ja hauskaa, kuten kroonisen hikan? Ei sellaista, jonka tahdissa nytkin yötä päivää ja aamusta iltaan, vaan sellaisen, johon sairastuisin aina hiirenhiljaisuuden vallitessa, voittoputtien hetkillä, Jannen backsvingien aikana. Kun meillä kaikilla kuitenkin on rastimme kantaa, niin säästä minut kevätflunssoilta, noidannuolilta ja tuhkarokoilta ja tuo minulle taktinen hikka. Minusta kun tuntuu, että ensi kaudesta on muuten tulossa pitkä ja kivinen... Mutta tuo toki jotain myös Janne-ystävälleni. Tuo hänelle vaikka sellainen stressilelu. Samanlainen kuin Tom Watsonilla ja Bernhard Langerilla aikoinaan. Sellainen YIPS:in tärisevä putteri ja siihen pari long life -patteria. En tiedä löytyykö niitä vielä verkkokaupoista, mutta kai pipopääsikin sellaisen osaavat askarrella? Se olisi jännittävä vehje. Ihan kirjaimellisesti. Joulumielellä, Jere Lukijakommentteja:
24.10.2006 Pelintasokuilu Takinkääntäjien vasuriuran ensimmäinen 18 reiän kierros on takana. Espoo Golfseuran maineikas kenttä sai viime sunnuntaina kunnian toimia debyyttikierroksen isäntänä viidestä talvigriinistään ja neljästä kaatosadeväylästään huolimatta. Ja tässä tulevat tulokset: Janne 97 (44-53), uusi tasoitus 29,4. Jere 123 (58-65), uusi tasoitus 50,0. Olen hyvää vauhtia häviämässä vasurisetin puolikkaan, vaikka vetoa on jäljellä vielä runsaat 11 kuukautta. Lähdemme liikkeelle aivan eri tasolta. Ok, onhan Janne toki lyönyt ehkä joitakin satoja palloja enemmän, mutta miehen tekniikka on huimalla tasolla omaani verrattuna. Svingi on hämmästyttävän hyvä. Siitä kertoo Espoon ensimmäisen yhdeksän reiän tulos ja Jannen oma yhdeksän reiän vasuriennätys: 44 (+8). Sisääntulon 53 lyönnin tulosta hämmensi yksi outin ja vesiesteen sisältänyt kymppi pitkällä ja kapealla 11. reiällä. Vedonlyönnin ja oppimiskäyrän kannalta Janne pelaa oikeastaan jo vähän liiankin hyvin. Mies on hypännyt kokonaan yli aloittelijan ensimmäisten soiden ja haastaisi vakavasti jo monet vuosia pelanneet harrastelijat. Lapsellisia, umpisurkeita virheitä ei käytännössä tule ollenkaan. Se meidät myös pelillisesti jyrkästi erottaa. Mikäli pelaisimme molemmat parasta tämänhetkistä peliämme, häviäisin Jannelle kierroksen aikana ehkä kymmenisen lyöntiä. Teen kuitenkin jatkuvasti karmeita virheitä, jotka rankaisevat yleensä ilman alkeellisintakaan armoa. Rutiini on kaukana Jannen tasosta. Janne on kuitenkin samalla oikeassa todetessaan, ettei itse asiassa pysty nykyisellä pelillään enää tuloksellisesti juurikaan parantamaan. Suuria virheitä ei tule, joten niistä on lyöntejä paha karsia. Seuraavaksi olisi saatava lisää pituutta lyönteihin, varsinkin avauksiin, ja haettava uutta terävyyttä jo nykyiselläänkin ihan kelvolliseen lähipeliin. Minun sen sijaan täytyy perustaa tuloskehitykseni vielä pitkäksi aikaa alokasmaisten virheiden karsimiseen. Jotain kuitenkin on jo molempien osalta saavutettu. Jotain sellaista, jota alun perin ehkä eniten lähdimme hakemaankin. Sitä kuvannee kai parhaiten hetki sunnuntain kierroksen loppuvaiheilta. Huolimatta siitä, että kroppaa koskee joka paikkaan, että tuloskortissa on kolme kaksinumeroista reikätulosta ja että muut kentällä pelanneet ovat jo paenneet myrskyilmaa kotiin, seisoo kaksi kaveria kaatosateessa EGS:n 18. tiillä ja huuli lentää. Golf on yhä hauskaa ja hiton kivaa ja silmät uuteen, jo unholaan tuomittuun, golfiin ovat ainakin hetkeksi jälleen avautuneet. Mutta siitä lisää ensi numerossa. Takaa-ajo on alkanut. Jere Jaakkola Lukijakommentteja:
19.10.2006 Rutiiniremontti Vaikka ehkä on keskimääräistä parempi, että toimittaja normaalisti kirjoittelee ja minä vain huutelen omia mielipiteitäni väliin, niin aloitetaan nyt minunkin osuuteni tästä kirjoittelusta. Talvi lähestyy jo uhkaavasti, mutta vielä ehtii muutaman kierroksen pelata. En kyllä muista, milloin olisin viimeksi pelannut golfia lokakuun puolivälissä. Yleensä tässä vaiheessa on mailat jo laitettu talvisäilöön ja alettu miettimään uusia kujeita ensi kautta varten. Nyt motivaatio on kuitenkin vielä huipussaan. Yksi suurimmista motivaation lähteistä rystypuolelle siirtymiseeni oli halu kokeilla paljonko kokemus lajista auttaisi, kun taas on aloitettava kaikki alusta. Kuitenkaan en ajatellut törmääväni ensimmäisillä kierroksilla kysymykseen: Mihin jätän bägini lyönnin ajaksi? Tietenkin taakse ja oikealle niin kuin aina? Onneksi minulla on kantobägi, jossa ei ole edes jalkoja, koska muuten olisi kolissut muutaman kerran ja pahasti. Tällaisia huomioita on muitakin. Onko siis mahdollista, että vanhoista rutiineista on jopa haittaa? No, nyt kärsitään siitä, ettei tiedä kumpaan käteen hanska pitäisi laittaa tai kummalla kädellä pallo pitäisi nostaa kupista lyhyen putin jälkeen. On siis muutettava tapoja ja ajatuksia kokonaisuudessa pelistä. Enää ei voi lähteä lyömään jokaisen vesiesteen yli, puun kiertäminen ei olekaan enää niin helppoa jne. Veikkaisin, että tämän projektin aikana tulee muuttumaan vielä monta yllättävää ominaisuutta, sellaista tapaa tai rutiinia, joihin olemme ehtineet golfuramme aikana jo tottua. Yksi asia omalla kohdallani ei näytä kuitenkaan muuttuneen, vaikka puoli vaihtuukin. Itsestäni poispäin kallistuvat putit tuntuvat edelleen vaikeilta. Janne Laine Lukijakommentteja:
18.10.2006 Sairasta puuhaa Kiitokset nimimerkki Jannelle hyvästä palautteesta. Olin aikeissa muutenkin sivuta seuraavassa blogissamme juuri terveydellisiä seikkoja. Janne epäili palautteessaan, että onko puolenvaihto 15 golfvuoden jälkeen kovin terveellistä ja uteli asiasta myös ammattilaisen mielipidettä. Vastaan ensi itse: Ei, Janne. Puolenvaihto ei todellakaan ole terveellistä! Puolenvaihto ei ole millään muotoa terveellistä, mikäli lämmittelee ennen kierrosta kuten Raimo Helminen - juoksemalla parkkipaikalta ykköstiille. Seurauksista on kertynyt kahden 9-reikäisen jälkeen jo karvaita omakohtaisia kokemuksia. Ja sitten se ammattilaisen mielipide: Kysyin Jannen kehotuksesta asiaa kotona. Avovaimoni, joka on ammattinsa puolesta vahvasti tekemisissä myös golfareiden ja golfsvingien kanssa, on vahvasti sitä mieltä, että puolenvaihto on terveydellisesti ajatellen erinomainen temppu. Toki se edellyttää sitä, että uusia liikeratoja tukevat syvät lihakset ovat ajan tasalla, eli kondiksessa. Tässä on allekirjoittaneen kohdalla kieltämättä pieniä puutteita, joskin ongelmaa on jo vuoden verran hiljalleen korjailtu. Osa selkäongelmistani on johtunut osittain juuri yksipuolisesta golfsvingistä. Tasapainottava puolenvaihto siis tuskin ainakaan ongelmia pahentaa. Myös motoriikan kannalta puolenvaihto on kuulemma erittäin terveellinen ja kehittävä juttu. Todisteet tästä ovat tosin jääneet toistaiseksi osaltani pimentoon. Vai mitä sanotte seuraavasta? Ajoin erään harjoituskierroksen jälkeen kotiin ja olo ratin takana oli kovin kummallinen. Tunnetta on vaikea kunnolla kuvailla, mutta minusta tuntui kuin olisin ajanut autoa, jossa ratti on sijoitettu oikealle puolelle! Seuraavana päivänä minulla oli puolestaan vaikeuksia nostaa vasemmalla kädellä haarukkaa luonnollisesti huulille. Tuntui siltä kuin olisin pitänyt pesäpallo-otteella kirveestä kiinni… Tällä hetkellä näkyvimmät, tai ennemminkin tuntuvimmat, vammat ovat pitkien lyöntien loppuasennoissa toistuvasti vihlaiseva oikea olkapää ja stanssissa helposti kramppaava oikean pakaran ja takareiden alue. Jannella puolestaan on jumissa oikean puolen pitkä selkälihas. Uusien liikeratojen lisäksi muutaman asteen lämpötilat lienevät olleen omiaan voimistamaan kiputilojamme. Sunnuntaina tarkoituksenamme on joka tapauksessa kiertää molempien ensimmäinen 18 reiän kierros, vaikka sitten hieman puolikuntoisinakin. Edessä on kuitenkin talvi ja lihaksilla puoli vuotta aikaa kuntoutua, joten kaikkemme aiomme antaa. Sunnuntaina selviää, kuinka kaukaa kymppikerhon takaa lähdetään ensi keväänä liikkeelle. Odotuksemme ovat toistaiseksi maltilliset. Jere
Jaakkola 13.10.2006 Pukki kävi Tuskainen aamu. Odotin Matkahuollon lähettiä
kuin pikkupoika pukkia. Soitin vaihteeseen kolmesti kysyäkseni,
missä Petteri valjakoineen viipyy. Saapui onneksi vihdoin ja
viimein tuoden mukanaan kaksi suurta pakettia. Revin kääröt
salamana auki ja kas - kuusi uutuuttaan kiiltävää RAM V Forcen
vasurimailaa ja tulipunainen putkibägi! Ensimmäinen koeajo on vuorossa heti
iltapäivällä. Yhdeksän reikää Vanhan Peuran kentällä. Janne ehti
laittaa keskiviikkona jo pohjat Pomppusten etuysillä. Tuloksen
julkistuksen jätämme hieman myöhemmäksi. Ensi viikon viikonloppuna
on tarkoitus pelata yhdessä molempien ensimmäinen 18 reiän kierros.
Sen jälkeen alkaa rystytasoituksen lähtölaskenta. 54, 53, 52,
51… Jere
Jaakkola Lukijakommentteja:
11.10.2006 Jere Jaakkola
|
|
