2.3.2007
Kukas se kissan hännän nostaa! Golflehti rulettaa.
Lueskelin joutessani uusinta Golflehteä. On tunnustettava, että
kovin harvoin syvennyn siihen, selailen kyllä. Nyt kannen kuvan
väri oli sen verran herkullinen, että johkaannuin. Ihan kuin se
olisi meidän Tonimme, joka siinä selkäänsä venyttää kohti laskevaa
aurinkoa?
Mitä tahansa lehteä luen, varmasti luen pääkirjoituksen. Sehän
kuitenkin kertoo lehden linjasta enemmän kuin ne tuhat kuvaa.
Golflehden kohdalla tosin en ole aina varma, kumpi on
linjakirjoitus, päätoimittajan vaiko toimituspäällikön.
Päätoimittaja kuitenkin kertoi, että Golflehti on onnistunut
loistavasti tehtävässään levittäessään golftietoisuutta
alamaisilleen. Ehkä tämä on vain vaalien läheisyyttä. Siis kovin
epäsuomalainen itsensä estoitta kehuminen. Kun poliitikot
vakuuttavat aivan hämmästyttävän vakavalla naamalla olevansa The
vaihtoehto, on siinä jotakin meihin kuulumatonta. Annan siis
anteeksi EKML (olikohan siinä kaikki ):lle. Vaalien läheisyys tuo
jännitettä elämään.
Toisaalta. Ehkä se Golflehden virallinen mielipide onkin
keskiarvoinen suomalainen golfllausahdus. Siis golf-lausahdus. Olen
jo vuosia sitten lakannut osallistumasta seurantakeskusteluihin
kisakierrosten jälkeen. Jos kaikki se, mitä kerrotaan, olisi totta,
kisoissa ei paria yliteltäisi. Chuck Hogan olisi onnellinen
kuullessan kaikki ne loistavat ja melkein tehdyt uroteot, jotka
ystävät muistavat kertoa kisakierroksen jälkeen. Vain pieni
epäonnen pilven reuna erotti surkean tuloksen kentännätyksestä. Ja
naapuri odottaa vieressä kertojan hengähdystaukoa päästäkseen
yllättämään kaikki! Ei tarvita Kemiran lantaa kentille
viikonloppuisin. Sitä tulee ihan ilmaiseksi.
Oliko siis EKML:n väite kisakierroshuumaa vaiko tuloskortin
kertomaa tosiasiaa? Varmasti lehti on hyvä tulosyksikkö kaikille
osallisille. Uusin numero kertoi golfista jo muutaman sinun sisään.
Ne ensimmäiset olivat kaupallisia viestejä. Käsittääkseni lehti on
odotettu tuttu ilmestyessään. Ainakin se on kokonaisuus verrattuna
toiseen kirjainyhdistelmään, FGF:iin. Pro Golf Magazine taas lentää
niin korkealla, että ainakin minun henkeeni käyvät suihkukoneiden
päästöt ja life style -keittiöt.
Golflehti on yllätyksetön. Se on hyve, mutta myös pahe. Koska se on
Golfliiton virallinen ääni, se ei ehkä voi olla oppositiolainen
ajatuksissaan. Tai ehkä ajatuksissaan, mutta ei teoissaan.Toisaalta
en ole ollenkaan vakuuttunut, että tunnistaisin oppositoilaisen
ajatuksen, vaikka se boldattaisiin. Kun L. Tilander latasi lehdessä
teesinsä toissa talvena, laittoi lehti mukaan huomautuksen, ettei
kyseessä suinkaan ole liiton mielipide. Minä siis huomasin, että
ajatus oli oppositiolainen, vaikkei sitä erikseen lihavoitu. Siis
tunnistan.
Kotimaiset kisakuulumiset jättaisin kertomatta. Kuka viitsii
innostua siitä, että se ja se voitti kuukausi sitten? Säästettäköön
se tila vaikkapa mainoksille, joiden tuotto ohjattaisiin
aluevalmennuksen koordinointikustannusten alentamiseen.
Kertomuksia. niitä saisi olla lisää. Meillä on kymmenittäin
ikääntyviä harrastajia, joilla olisi sanansa sanottavana
nykypelureille ja ikätovereilleenkin. Kun kaverini sanoo, että
tulos on prosessin sivutuote, on siinä niin paljon asiaa, että
voisipa muutamalla sivulla pohtia syvemmin. Itse asiassa pitäisi
nostaa enemmän chuckhoganmaisia ajatuksia pinnalle ja keskustella
niistä. Grippi löystyisi melkoisesti.
Pyrin pysymään lajin hermolla lukemalla säännöllisesti muutamia
kansainvälisiä golflehtiä. Suosikkini on Golf Digest, koska se
pääsee monesti pelajaajan ajatuksiin aika syvälle. Lisäksi se pitää
hyvin esillä nuorta pelaajakartia. Brittiversio Golf Monthly on
puolestaan huonon bunkkeripelaajan unelma. Ei kerran vaan kahdesti
vuodessa se kertoo, miten ensin pitää avata maila ja sitten vasta
ottaa grippi. Yhtä lailla se on sellaisen pelaajan unelma, joka ei
koskaan lyö greeniä. Chippivinkkiä pukkaa. Toisaalta lehti
esittelee meille paljon läheisempiä matkailukohteita kuin ameriikan
serkku.
Härmän golflehdessä parasta on se, että varmasti jokainen maassa
valmistuva kenttä saa tilaa. ylipäätään kentistä tiedetään laajasti
juuri Golflehden kautta. Ehkä seuraavaksi meille esitellään
intiimisti se ainoa oudokki? Miten pallo makaa marimekkokuvioisen
lavan edessä?
Erikseen hyvää ovat Jere J:n tapa käyttää golfsanaa ja Pekka T:n
asiallisuus. Viime mainittu kylläkin golf.fi -puolella,
muistelen.
21.12.2006
+5. Ei tasoitus vaan ulkolämpötila
Miten järjestämme elämämme, jos tämä olosuhde on vakio? On
kaksijakoinen olo. Toinen minäni, se huonompi, sanoo, hyvä, hyvä.
Toinen, se järkevämpi, haistelee ilmaa ja odottaa pahinta
tulevaksi.
Mietin, mitä tekevät kotona Skotlannissa, koska ovat tottuneet
siihen, että talvi on tätä. Pelaavat keväästä syksyyn ja
harjoittelevat talvikauden. Siis sen ajan, kun talviviheriöt ovat
käytössä. Eikö siis olisi siunaus saada pelata vuoden ympäri? Ne
sata vuoden kierrosta jakaantuisivat tasaisesti, mikä taas
tarkoittaisi kukkivaa parisuhdetta, hyvin hoidettua arkityötä ja
jopa paremmin rakennettuja kilpapelaajia. Eivät ole harvassa sieltä
tulleet menestyjät. Olisiko säätyypin muutos mahdollisuus myös
Suomen golfille?
Jos taas tämä olosuhde ei jää pysyväksi, on meillä valmiina syy
purkaa avioliitto, saada potkut ja lähettää arvokisoihin kovin
keskinkertainen joukko hakemaan kovin keskinkertaisia
sijoituksia.
Tulkoon talvi ja tehköön elämämme haasteelliseksi. Samalla pakkanen
varmistaisi sen, että lauhkean vyöhykkeen asukit saisivat kieltävän
päätöksen pyyntöönsä asettua tänne. Haikarat ja merimetsot jo
livahtivat peremmälle, kun emme olleet vahdissa.
9.11.2006
Seisoskelin aamutuimaan harjoitusviheriön äärellä kamera kädessä.
Ainakin se oli siinä kesällä. Nyt paikalla on tasainen matto, josta
pigmentti on kulunut pois. Tuttu hahmo lenteli yläpuolella kuin
vasta-aallokkoon pyrkivä pursi, palokärki työmatkallaan. Kohti
kympin viheriötä suunnisti. Ehkäpä sen vieressä oleva kelo oli
tämänpäiväinen lounaskattaus.
Aurinko nousi, vaivalloisesti mutta kuitenkin, rangen takaa. Usva
kerääntyi puttigriinin päälle. Oli kuin kesäaamu heräisi, mutta
pakkanen kertoi muusta. Autoradio viestitti avoimesta ovesta
jotakin Angels Kissing Springista ja Summer Winesta. Lienevät tältä
erää nautitut, enkelinsuukon kaltaiset kevätpäivät. Tyydytään
Wineen. Ja Teemu Tyryyn, niin pitkään kuin hänellä äänioikeus
riittää.
Toinen palokärki ilmestyi edellisen jättämään vanaveteen.
7.11.2006
Mitä seuraavaksi taivaalta, akkoja äkeet selässä?
Ei voi olla totta! Aamulla ei pääse työpaikalle, kun pösö
hukkuu hankeen. Työhuoneen oven edessä on kinos takin helmaan asti.
Vielä upeampi luojan luomus on klubin oven edessä, peittyy jo
kaulahuivi. Taistelussa kuolleita kuusia lojuu väylien varsilla.
Klubin vieressä on puu päättänyt päivänsä katkeamalla muutamasta
metristä. Tämä saari suojattiin aikanaan idästä tulevalta
viholliselta, mutta nyt paha yllätti ylhäältä päin. Sähköt sentään
saatiin pelaamaan muutaman watittoman päivän jälkeen.
Liekö kausi ohi? Jos vanhat merkit mitään muistavat, sulaa
ensimmäinen annos pois. Tosin tämä annos annettiin kauhalla, vaikka
lusikalla pyydettiin. Keskustan kentällä liikkuu ulkoilijoita
kaulukset korvilla ja selkä kyyryssä. Aion joka tapauksessa vielä
pitää bägin huoneen nurkassa ja toivoa lämpöaaltoa. Ehkäpä pääsen
lyhentämään talvea ja hukkaaman palloja pitkäksi venahtaneeseen
karheikkoon. Joissakin palloissa lukee Mid Tour muistona niistä
päivistä, jolloin tämä oli harrastus. Onneksi ne päivät ovat
takana.
28.10.2006
Tikkoja ja kettuja
Ei tule talvi Itä-Suomeen, vaikka tämä on kuulemma sitä
lumista seutua. Siispä kierrokselle. Vetäisin kurahousut ja
kumisaappaat jalkaan, pipon päähän, lämmistä väliin ja rukkaset
käsiin. Mailat ja kännykän jätin työhuoneeseen. Kenttähän on ollut
kiinni jo kolmatta viikkoa, jotta työt saadaan kunnialla
tehdyksi.
Huono lyöntini on vasurin hukki, joten päätin kävellä kierrokseni
vasenta reunaa. Ihan uusia maisemia löytyi. Pidin huolen siitä,
että kävelin aina myös punaisen tiin kautta. Kyllähän meistä
jokainen on seissyt sen tiin vieressä, mutta itse alueella ei
monikaan. Mietin pelistrategiaa moisesta suunnasta ja totesin
monesti, että tämä on eri kenttä eri tiiltä. Eikä avausten suhteen
välttämättä yhtään helpompi punaiselta kuin keltaiselta.
Mielikuvailin lyöntejäni fyysisestä olemuksesta vapaana. Löin
kevyttä fadea ja seurasin pallonlontoa ensin katsein, sitten jalan.
Miten paljon tästä saakaan irti, kun ei ole rajoituksena se pieni
valkoinen. Fokus on kokonaisuudessa, ei yksityiskohdissa. Mentorini
Peeryn hokema - unohda pallo, keskity tuntemaan - sai uutta
sisältöä. Katselin myös väylien ulkopuolelle, karheikkoon ja
ympäröiviin metsiin. Monet puut ovat jääneet näkemättä, monet
notkot ymmärtämättä. Kymppiforella seisova kelo näyttäytyi
ensimmäistä kertaa! Tikkoja laskin vähintään yksilön joka väylällä.
Kettu vilahti hiekkasiilon taakse niin nopsasti, että vain punainen
häntä todisti tekijästä. Aloin myös tajuta, miksi tätä kenttää on
kauniiksi kehuttu. Vaikka vesi oli hyisen väristä, on se kuitenkin
vettä ja vieläpä aivan kiinni pelialueessa, joskus liiankin
lähellä. Kalliorannat ja kesänvihreät golflaitumet sulivat vasta
nyt yhteen minun ajatuksissani. Jos olisin sliceä lyövä, olisin
tehnyt paljon enemmän tuttavuutta punaisten keppien valtakunnan
kanssa. Meillä näet metsä vastaa, kun minun huono lyöntini lähtee.
Joku etu siis on vasurina olemisesta.
Hyvin pelatun kierroksen jälkeen olin tavanomaista virkeämpi ja
jonkin verran märempi. Muistuma iski noin 16 vuoden takaa. Liekö
siihen vaikuttanut Golflehden avustajan Matti Alestalon juttu,
jonka olin edellisenä iltana lukenut. Tämän samaisen herrasmiehen
kanssa satuin samaan ryhmään noin vuonna 1990 Lakistossa. Elokuinen
aurinko viisteli jo matalalla, kun tiiattiin ykkösellä. Matti
katseli varjojen muovaamalle väylälle ja ihasteli ääneen kumpua,
jonka ilta piirsi viheriön alapuolelle karheikkoon, jonkin verran
syrjään. Minä ihmettelin ääneen, jotta mitä sitten, eihän se
millään voi peliin tulla...
Ainakin kahdesta asiasta olen tänään tyytyväinen. Ensinnäkin siitä,
etten älynnyt kommenttini älyttömyyttä ja toiseksi siitä, että nyt
minä näen ne kummut. Osana kokonaisuutta, joka on suurempi kuin
lyöntisektori.
Tätä kirjoittaessani tuli lumi maahan. Tervetuloa talvi.
12.10.2006
Kauden viimeinen treeni
Vain kirpeä syysehtoo ja paikkakunnan pro todistivat
pelikauteni viimeistä harjoitustuntia. Saimaan rannalla etsiskelin
pitoa 50 - 90 metrin lyönneille. Kolmella eri wedgella, parilla eri
tavalla. Viheriö löytyi, jopa pahuksen hyvällä prosentilla. Pehmeä
ja kostea puttausalusta antoi jopa mahdollisuuden lyödä lipun
taakse ja spinnata se reiän viereen. Ammattimainen olo. Näitä
lyöntejä tarvitaan viikonloppuna Yyterissä, lyhyellä ja kapoisella
kentällä. Lyönti, mailanvaihto, lyönti, mailanvaihto. ..Auttaa
ainakin purkamaan gripin joka iskun jälkeen. Muistelen nähneeni mm.
nenää kaivettavan, ruohoa heitettävän ja ehkäpä loroteltavankin
grippiä purkamatta. mitäs sitä hyvää grippiä vahingoittamaan.
Pitää tunnustaa, että hyvän osan harjoitusaikaa istuin pallokorin
päällä ja ihailin laskevan auringon valaisemia vaahteroita
kirkkaissa väreissään. Joku ulkoilutti koiraansa kasiväylällä,
missään ei huudeltu forea, kukaan ei kertoillut
melkein-ihme-lyönneistään, eikä missään kiroiltu huonon lyönnin
perään. Ei ollut kuin pro, yksi oppilas ja minä mailoineni, vaikka
ilta ja ilma olivat parasta, mitä kotimainen voi tarjota. Lienee
niin, että hinku on ohi. Paikalla oli kylläkin Kaukas. Sen
läsnäoloa en ole yhtenäkään täällä viettämäni päivä voinut välttää.
Se ei vain haise, se myös näkyy haisevan. Seisokki, kuulemma.
Minkähän lajin?
10.10.2006
ET:n karsintojen
välissä
Pelattiin Texax-scramblea Lappeenrannassa. 9 reiän kisan tulos 6
alle lienee kohtuullinen. Kohtuullinen oli joukkuekin. Mukana mm.
Antti Ahokas ja Annika Korkeila. Ei tarvinnut nuoria hävetä. Eikä
tarvitse ihmetellä, jos Antti pärjää ET:n karsinnan
kakkosvaiheessakin marraskuun alussa. Terveellä itsetunnolla ja
tavallisen itäsuomalaisen tavoilla varustettu nuorimies on valmis
peluri. Kumppaninsa Annika on valinnut itselleen samanoloisen
puoliskon. Onnea isompiin kuvioihin, molemmille.
Nyt on saavutettu saturaatio. Sen huomaa syksyllä siitä, että ensin
katsoo ikkunasta ulos ja vasta sen jälkeen päätää, lähteäkö
kentälle vaiko ei. Useimmiten ei. Koska Lappeenrannassa ei pelata
talvigolfia, lienee turha kuvitella, että swingi talvehtii hyvin.
Onkohan kaikki alamäkeä tästä lähtien?
5.10.2006
kelejä pitelee
Pitäisi kai alkaa meditoida, että voisi hyväksyä ajatuksen tulevan
golfkesän huonommista säistä, kuin tänä vuonna on pidellyt.
Nykytilanne on helppo kuvitella pysyväksi, ja uskoa sateitten
olevan ohi meidän leveysasteillamme. Syksyiset muutamat sadekuurot
ovat tuntuneet entistäkin vihatummilta vierailta. Eihän tämän näin
pitänyt mennä, ajattelen, kun pakkaan bägiäni tihkussa. Kesä
varmasti antoi ajattelemisen aihetta myös tulevien areenoiden
suunnittelijoille. Keidas on syytä perustaa paikkaan, missä on
ainakin riittävästi vettä, jos vaikka niitä palmuja ei vielä näissä
lämpötiloissa kasvakaan. On työ ja tuska pitää kenttä kehuttavassa
kunnossa, kun ylhäältä ei anneta, mutta alhaalla anellaan.
Olen loppukesän mittaan yrittänyt selvitellä eteläkarjalaisen (ja
kymiläisen) golfarin eroja satakuntalaiseen. Junioreissa niitä
eroja ei ole. Niin kaukana lännessä kuin täällä idän porteilla
huono lyönti on katastrofi, josta ei kuulu toipua, ainakaan
näyttämättä seurakunnalle, että suoritus oli poikkeuksellisen
huono, ja että se on poikkeuksellista. Me aikuiset näytämme
luonnetta eri tavalla täällä kuin tuolla. Liekö se lähtökohtaista
leppoisuutta vaiko ihan vieraskoreutta, kun huono lyönti kehutaan
jo nousukiidossa. Tai ehkä se on lajiin kuuluvaa sivistystä. Tähän
törmäsin jo aikoinaan kotona Skotlannissa, kun ihan rookiena pääsin
kolmannella tai neljännellä väyläbunkkerista ulos, jonkin matkaa.
Pelikaveri kehaisi, jotta beautifully out!. Silloin se hatutti,
tietysti, kun kuvittelin sitä vinoiluksi.
Tajusin muuten tänään, että olen pelannut puoli kesää 13
mailalla!!!! Vuosi sitten olisin kuollut häpeästä ja muusta
mielenkiintoisesta, jos näin olisin tajunnut tehneeni. Miten voi
saada tulosta aikaiseksi, jos bägi on vajaa? Hyvin. Rautakolmonen
jäi kesällä aittaan yhden kierroksen ajaksi ja siellä se edelleen
odottaa parempia päiviä. Eikä siitä ole kuin kolme vuotta, kun
hautasin rautaykkösen. Tiedättehän, sen pelimiesten mailan, (jota
ei enää edes myydä useimpiin setteihin). Palotien Pekan reskarin
ovat minulle ainakin kolme mailaa, vaikka koko sarjaa ei vasurille
edes tehdä. Toisaalta, nyt kun minulla ON liian vähän mailoja,
voisin kuvitella tarvitsevani 58 - 59 -asteisen wedgen. Sellaisen,
jossa on olematon bounce ja luottamusta herättävä lapa. Siis
Vokey-kauppaan heti, kun vaimon silmä välttää. Centerin Pertti
vääntää sen (vähän täristen) 7 flatiksi ja vot, täältä tullaan,
kovaa ja korkealta. Ellei tule toppi ja kunnon merkintä palloon...
Toisaalta olen jo päättänyt käyttää osan syksyn tuloista uuteen
puukolmoseen. Nykyinen ei pelitä. Joko varsi on väärä, lapa on
väärä tai lyöjä on väärä. Puolet osumista on välttävän ja
hylättävän rajamailla. Ja se on enemmän, kuin minulla on
keskimäärin. Onkohan vielä olemassa puunelkkuja? Matalan pelaajan,
joka lyö matalaa draw'ta, tulisi löytää lisää asteita jostakin.
Viestitä Pekka tehtaalle, että vasurikin on maksava asiakas, jota
sopii kuunnella, vaikka ei katsella kärsikään!
28.9.2006
Kadonnut päiväkirja
löytyi
Bittitaivaan isoveli teki temput elokuussa ja deletoi sähköisen
päiväkirjani. Varmuuskopioiden rääppeet kaivettiin Golfliiton
serveriltä, joten tässä on tulos. On syytä aloittaa alusta.
Alkukaudesta olin vielä sitä mieltä, että päiväkirjani käsittelisi
enimmäkseen edistymistäni pelaajana ja siten kertoisi
harjoittelumetodeista ja muusta hömpästä. Kesä muutti kuitenkin
ajatuksia, onneksi, ja painopiste siirtyi pelin kesyttämisen
puolelta pelistä nauttimiseen. Tämä onkin ollut palkitsevin
golfkesä 15 vuoteen, eikä minulla lajikokemuksia pidemmältä ajalta
ole. Päätös keskittyä nauttimiseen ja vain pallon lyömiseen on,
kumma, kyllä, ollut pohjana tuloksellisesti yhdelle parhaista
kesistäni.
Kun keväällä mietin, että tasoituksen pitäisi kauden lopulla on
viiden korvilla ja että pistebogeykisoissa tulisi pärjätä, nyt on
mukava todeta, että näin kävi. Tasoituksella noin 4 on hyvä päättää
vuosi 2006, plakkarissa muutama maukas bistebogey- ja
scratch-kisavoitto. Jäljellä on oikeastaan vain pelailua ja Yyterin
perinteinen lokakuun scramble Ruuhikosken Pekan kanssa. Strategia
on jo mietitty: perjantaina kokoontuminen Poriin. Pitkä
illanvietto, jonka aikana päätetään, millä väylillä tehdään
birdiet, liian lyhyt unen pätkä ja aamulla mietitään, kumpi ajaa
kentälle. Hieno perinne!
Nyt kun golf on muuttunut harrastuksesta työksi, maisemat
valtamerestä Saimaaksi, murre mie-pitoiseksi ja ihmiset avoimiksi,
tapahtuu suhtautumisessa lajiin selvästi jalostumista. Ajatus
jäsentyy liiankin usein liiketoiminnan kautta ja pyrkii hakemaan
hyötyjä. Kentällä havaittu paikkaamaton lyöntijälki ei ole vain
harmittava tekijä, se on kustannus, joka pitää saada pois ja
tekijät vastuuseen. Laskin raksuttaa korvien välissä.
Uusi kotikenttäni on kokemus. Huomaan koko ajan selvemmin, että
tämä on ajattelevan pelaajan areena. Yritän pitää mielessä, että
ensin pitää ajatella, mitä aikoo, ja vasta sitten toteuttaa. Muuten
voi hukka periä. Tuntuu hienolta lyödä rauta-5 tiiltä ja saada se
asemaan, mistä on järkevää jatkaa. Pelisilmän lisäksi kehittyy
pidempien mailojen tarkkuus, koska niitä pitää käyttää. Toki tänne
mahtuu joka väylälle drive, jos se pysyy suunnassa. Pro Jussi
näytti sen yhtenä päivänä. Jussilla pysyi suunnassa. Ja pitchejä
päälle.
Toivoisin pääseväni tänä syksynä vielä kerran kunnolla rangelle
treenaamaan. Lyönti on hyvä, mutta ajatus ei tue sitä. Kroppa
vääntää ja kääntää ja pyrkii etsimään tien päästä alta pois.
Toistoja kaipaa selvästi. Vain sitä kautta löytyy se itseluottamus.
jolla tehdään tiukassa paikassa oikeansorttinen lyönti. Suoraan
lyöminen vielä menettelee, mutta puun takana on jo sormi suussa.
Kummalta puolelta tullaan ja miten tullaan. Epävarmuus iskee ja
pallo on joko luonnonsuojelualueella tai muinaismuistojen
joukossa.
Silti tiedän, että oikein keskittymällä ja sopivasti yrittämällä
pystyn pelaamaan monet kentät vain pari yli. Kalafornian jopa vähän
paremmin. Kun onnistumisen pakko on pois ja kun tyytydyksen tuo jo
hyvä peliseura, on tuloksen tekeminen seurausta eikä primääri
tavoite.
Kysy, kommentoi tai anna palautetta
Kimmolle!
|
|
