Hannu Leinosen uusi nettipäiväkirja
| 28.2. Aika tuli täyteen Mudista hunajaan blogin tavoitteena oli saada itseni pelikuntoon ennen 50-vuotissynttäreitä. Ja nyt olisi aika arvioida tulos. Olen fyysisesti paremmassa pelikunnossa kuin koskaan eli kumpanakaan aikaisempana kautena:-) Ehkä parasta prosessissa on kuitenkin ollut uuden oivalluksen löytäminen. Oivallus on, että pitää etsiä itselle sopiva filosofia, jonka mukaan harjoittelee. Luultavasti suurin virhe on poimia satunnaisia vinkkejä ja liimailla niitä oman swingin päälle. Harjoittelun pitäisi olla johdonmukaista. Ongelma on vain ydinajatuksen löytämisessä. Ketä gurua uskoisi? Mikä ihme on itselleni luonteva tapa lyödä palloa? Pitäisikö tavoitella yhtä tasoa, pyöriä tasapainopisteen ympäri? Ehkä itselleni luontevaa on yrittää vain osua palloon ja antaa rohkeasti lavan ruopasta maata tukijalan kohdalla. Hesassa pääsee jo ulkorangelle, mutta Jyväskylän korkeudella on "vielä" hiihtokeli. En tiedä pääsinkö pois "kankimiehen" paikalta, kun ei pääse kiertämään. Uskon vakaasti, että pääsen ensi kaudella honoriin - ainakin ykköstiillä muutaman kerran. Erilaiset tourit ovat vielä liian haastavia ensi kaudelle, mutta päätavoite onkin senioritourille osallistuminen. Sinne on aikaa enää yksi olympiadi ja yhden vuoden herkistely. Kiire tulee, mutta onneksi siinä sarjassa voi pelata useamman vuoden. Ensimmäisessä blogissa kirjoitin pääasiassa golfin harjoittelemisesta ja tekniikasta yleisemmin. Omassa pohdiskelussani palaan aikaisempaan teemaan eli ihmettelemään swingin kummallisuuksia. Lopetan lainattuun ajatukseen golfin analysoinnista ja opettamisesta: "Jos seksiä opetettaisiin samalla tavalla kuin golfia, ihminen olisi kuollut sukupuuttoon." Mudista hunajaan -teema on käsitelty. Kiitos kaikille lukijoille ja Golflehden toimitukselle. Hannu Leinonen Kysy, kommentoi tai anna palautetta Hannulle. 14.2. Parempaa golfia syömällä oikein Olen seurannut kiinnostuneena BBC:n sarjaa "Totuus ruuasta". Eilen todistettiin, että syömällä rasvaista kalaa stressin sietokyky paranee. Eipä muuta kuin lohta pöytään. Ohjelmassa verrattiin myös kerralla paljon syömistä ja jatkuvaa energiatason ylläpitoa. Paras tulos tuli noin tunnin välein terveellisen välipalan syömisellä. Useimmat golfaajat ovat oivaltaneet tämän - tai ainakin, että pitää syödä jatkuvasti pieni annoksia. Kolmas teema oli hiilihydraattien vaikutus jaksamiseen. Siinä juotiin hiilihydraatteja, mutta paras tulos tulikin, kun juomaa ei nielty vaan syljettiin pois. Tässä on varmasti lisätutkimuksen paikka. Luulen, että temppu voi olla hyvä harjoittelukaudelle ja kestävyysurheilijoille, jotka tyhjentävät lihasten energiavarastot, mutta golfaajalle ja varsinkin, jos pelataan useampi päivä, siitä voi tulla ongelmia. Yleensä nestevajaus aiheuttaa väsymystä hyvinkin nopeasti. Jos kiinnostaa linkki: http://www.bbc.co.uk/sn/humanbody/truthaboutfood/best/ Kysy, kommentoi tai anna palautetta Hannulle! 8.2.2008 Harjoittele oikein Simon Holmes väittää, että amatöörin ja ammattilaisen suurin ero on harjoittelun laadussa. Siis se vähäinenkin aika jonka käytämme harjoitteluun menee oikeastaan "swingailuun" rangella. Golf on amatöörille ajanvietettä, mutta peliin liittyy aina haave kehittymisestä. Leikkiähän tämä on, mutta jossain piilotajunnassa on toive uudesta ennätyksestä, birdiestä tai ainakin onnistuneesta lyönnistä. Miten pitäisi harjoitella, että onnistumisen sattumus osuisi kohdalle aikaisempaa useammin? Minä en tiedä edes MITÄ pitäisi harjoitella saati MITEN, mutta keskustelun herättämiseksi harrastan julkista ajattelua. Tapaan tänään Elorannan Veksin, joka on pohtinut "ydinkeskeistä motorista opettamista" (http://www.lts.fi/?sid=131). Malli sopii mainiosti golfin itseopiskeluun. Ydinajatus on, että jokaisen taidot kasvavat kuin lumipalloa kierittäessä; kerros tulee aina entisen päälle ja palloon vaikuttaa lumi, jonka päällä sitä on kieritetty. Kahta samanlaista lumipalloa ei ole, vaikka kauempaa ne muistuttavat toisiaan. Harjoittelun tavoitteena on muokata jokaisen yksilöllistä osaamista kunkin henkilökohtaisten edellytysten mukaisesti. Luultavasti paras asiantuntija sekä edellytyksiin, että aikaisempaan osaamiseen on golfaaja itse. Ongelmana on pari juttua: a) golfin ydinajatus ei ole sisäistynyt ja b) harjoittelumenetelmät ovat hukassa. (Luonnollisesti tarkoitan itseäni, mutta muillakin vasta-alkajilla voi olla samanlaista epävarmuutta.) Golfin päällimmäinen ajatus on lyödä palloa pitkälle ja suoraan, tehdä birdie tai hyvä kierros. Nämä voivat olla päässä pyöriviä haaveita, mutta mitä on pelin ydinajatus; saada pallo reikään mahdollisimman vähillä lyönneillä? Se on pelin idea, mutta mikä on motorisen suorituksen kannalta keskeinen opittava juttu? Mitä meidän pitää osata, jotta osaamme lyödä golfmailalla palloa? Perusajatus on, että mailan lavan keskikohta osuu palloon niin, että lapa on suorassa kulmassa ja liikkuu maaliin päin. Kriittinen tekijä on ajoitus; mailan lavan pitää olla suorassa kulmassa juuri oikealla hetkellä ja myös mailan lyöntikaari pitää olla "pohjassa" juuri oikeassa paikassa ja linjassa. Teoriassa sillä mitä tapahtuu ennen ja jälkeen osumahetkeä ei ole merkitystä. Palloon vaikutetaan vain lyhyen hetken ja sen jälkeen luonto hoitaa lopun. Harjoittelun kannalta tapahtumat ennen osumaa ja osuman jälkeen ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeää tietoa. Golf lyönti on suorituksena niin nopea, että emme saa siitä tietoista palautetta. Tietoinen ajattelu ei ehdi käsitellä lihaksista, niveliltä tai ihosta tullutta palauttetta lyönnin aikana ja korjata mahdollisia virhesuorituksia. Tämä on meikeläiselle erittäin haastava väite. Siis ei auta, että tietää miten lyönti tehdään, vaan lyönti täytyy osata tehdä ilman tiedostettua ohjausta. Tietoinen kontrolli ei vaan kerta kaikkiaan ole tarkoitettu nopeisiin suoritukseen. Tuntemuksia taakseviennissä ja loppuasennossa voi käyttää palautetietona suorituksen jälkeen - ja oletus on, että jotenkin vakioitu suoritus on helpompi toistaa kuin aina erilaisen vinkautuksen tekeminen. Mitä pitää harjoitella, kun osaaminen perustuu tiedostamattomaan taitoon? Käsitykseni on, että tiedostamattomat taidot edellyttävät aika paljon toistoja. Ongelmana on, että väärät toistot kehittävät vääriä liikemalleja eli pelkästään innostus ei riitä. Itse olen jakanut harjoittelun ominaisuuksien kehittämiseen ja tekniikkaan. Ominaisuuksien kehittäminen on voimaa, nopeutta, kimmoisuutta, notkeutta, tasapainoa ja esimerkiksi keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden treenaamista. Golfin lajiharjoittelu on vielä kehitteillä. (Etsin sitä ydinajatusta:-) Voi olla, että lajiharjoittelu voisi löytyä mailan käsittelystä. Yksi perustaito on oppia tuntemaan lyönnin kaaren alin kohta ja tarkkailla mihin kohtaan maata maila raapaisee. Luultavasti maila osuu samalle linjalle etumaisen jalan kanssa - ja tämän avulla voi määritellä itselleen pallon paikan. Tämä ei siis ole testi - vaan harjoitus ja tarkoitus on tuntea miltä esimerkiksi painonsiirto tuntuu itselle tyypillisessä lyönnissä. Seuraava taito voisi olla mailan lavan kulman tarkkailu. Onko suorassa kulmassa? Osuuko pohjan keskikohta maahan? Sitten ranteet, irroitus ja yliviennin ajoitus. Pikkuhiljaa liikelaajuutta ja nopeutta lisää ja vähitellen vaikeutuviin olosuhteisiin, kuten kaltevat pinnat tai syvällä ruohossa lepäävä pallo. MUTTA edelleenkin kriittinen kohta on a) hyvien suoritusten toistaminen ja b) palautteen saaminen ja siitä oppiminen. Hyvä harjoittelu on oppimista ja aika pitkälle itsensä tutkailua. Henkisesti siis raskasta hommaa, joten pitkää treeniä ei pysty tekemään. (Tietysti treenipaikalla voi treenin jälkeen hengailla.) Vastasin alussa kysymykseen miksi harjoitella ja kysyin mitä ja miten. Uskon, että jokainen yhtyy käsitykseen, että kannattaa harjoitella oikeita asioita ja yksi taito kerrallaan. Lumipallon koko ei kasva, jos uusi lumi ei tartu kiinni. Itämaisessa ajattelussa oppimisen vertauksena käytetään teekuppia - tyhjä, täysi,yläsalaisin, pohjassa reikä tai likainen kuppi kuvastaa erilaista oppijaa. Eniten oppii tietysti henkilö, joka tulee tyhjän kupin kanssa. Ydinkeskeisen motorisen opettamisen mallin mukaan me emme pääse tilanteeseen, jossa taitoja voisi oppia "puhtaaseen tyhjään kuppiin". (Ehkä pikkulapset?) Ymmärrän "tyhjän kupin" avoimeksi mieleksi. Olemalla mahdollisimman utelias ja tarkkaavainen opimme tuntemaan omat taitomme ja edellytyksemme mahdollisimman hyvin. Eipä muuta kuin "kuppia tyhjentämään" ja oman näköistä lumiukkoa rakentamaan. Lopuksi mietelause kirjasta Zen Golf : "It's fine to take your golf seriously, but don't take yourself seriously." 20.1.2008 Loppukiri Deadline lähestyy. 50 päivän kuluttua täytän 50 vuotta. "Mudista hunajaan" tähtää tuohon maagiseen taitteeseen. Kansainvälisesti meikä pääsee seniorisarjaan, ja kotimaan kentillä kirjataan kuin nuori vasikka. (Ehkä dietti nostaa mielikuvia ruuasta, joten keskittymisharjoituksia pitää vielä jatkaa.) Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarjoitus pelata helmikuu Espanjassa, mutta saituus taitaa voittaa. En siis pääse oikeasti tarkistamaan nykykuntoa maaliskuun alussa. Pitää vain luottaa prosessiin. Olen lisännyt voimaa, kestävyyttä, notkeutta, tasapainoa ja erityisesti harjaannuttanut keskittymistä ja mielen hallintaa. Fyysisten ominaisuuksien kehittyminen on helppo mitata. Rentoutuminen, keskittyminen ja tarkkaavaisuus ovat vaikeampia todentaa, mutta olen lenkillä pystynyt laskemaan jo yli 500 hengenvetoa ennen kuin ajatukset ovat lähteneet harhailemaan. Prosessi jatkuu niin, että helmikuussa hiihdän; maaliskuussa voimaharjoittelu; huhtikuussa range; ja toukokuussa alkaa pelinomainen treeni. Pelioikeus on hankittu ensi kesäksi Laukaaseen, joten kausi voisi jo hyvinkin alkaa. 28.12.2007 Motorinen oppiminen on kummallinen juttu Meditaatio-jutun vaikutuksesta sukelsin motorisen oppimisen tutkimuksiin. Näyttäisi siltä, että psykologia on pääsemässä pään sisälle ja ilmassa on uusia käsityksiä motorisesta oppimisesta. Vanhana pedagogina voin sanoa, että kasvatustieteilijät ovat suoltaneet sen verran erilaisia teorioita tavallisesta oppimisesta, ettei niistä ole apua arjen ongelmiin. (Tai ainakin ajassa muuttuvan oikeaoppisen lähestymistavan valinta on mahdotonta tehdä "oikein".) Motorinen oppiminen on tietysti oppimista, mutta tavanomaisen oppimisen lisäksi siihen liittyy kehon hallinta. Eli kaikki samat ongelmat kuin oppimiseen ja lisäksi pitäisi vielä kehittyä fyysisesti - vähintäänkin kasvattamalla uusia hermoratoja:-) Golfia harjotellessa puhumme usein sensomotorisesta ohjelmasta. Ajatus on, että keskushermostossa olisi ohjelma tai joukko ohjelmia, jotka ohjaavat liikkumistamme. Oikean ohjelman käynnistäminen on edellytys onnistuneelle suoritukselle. Voipi olla, että tämäkin on hyvin fiktiivinen malli - eli kiva tapa kuvata oppimista, mutta vailla fysiologista perustetta. Miten me kontroloimme liikkumista, jos sitä ei ohjaakaan "motorinen malli" keskushermostossa? Onko se "lihasmuistissa" vai liikummeko selkärangasta singahtavilla reflekseillä? JA onko tällä mitään merkitystä golfin harjoitteluun? Yksi asia tuntuu tällä hetkellä erilaiselta kuin golfharrastuksen alkuvaiheessa. Uskon, ettei toisto sinänsä ole ratkaisu golfin oppimiseen. Siis paras tapa opetella golfia ei ole saman liikkeen toistaminen esimerkiksi rangella. Toistolla on jokin rooli, mutta se ei ole niin ratkaiseva kuin olen kuvitellut. Tutkimukset osoittavat, että monipuolisuus harjoittelussa tuottaa tehokkaamman tuloksen pitkällä tähtäyksellä. Siis juttu onkin kyky erottaa ja täsmentää suoritusta - ei siis toistaa ja automatisoida. (Toiston merkitys voi olla itseluottamuksen rakentajana, mutta osaaminen kehittyy monipuolisuuden avulla.) Eipä sitten muuta kuin rangelle :-) Olisi tietysti mahdollisuus myös pelata, sillä ainakin Revontulen kenttä on auki viikonloppuna. Eli golfia voi pelata Keski-Suomen korkeudella vielä vuoden vaihteessa. 8.11.2007 Keskittyminen kehittyy nopeasti Uusi tieteellinen koe näytti, että jo viikon päivittäinen harjoittelu 20 minuutin ajan parantaa selvästi keskittymistä. http://www.pnas.org/cgi/content/abstract/104/43/17152 Toivottavasti tämä toimii muillekin kuin kiinalaisille opiskelijoille:-) Tulkitsin, että menetelmänä oli rentoutuminen ja omien ajatusten tarkkailu - ei niinkään ajatusten pakottaminen eli kyse on tietoisuuden avulla keskittymisen paraneminen. Sopii erittäin hyvin golfiin. 1.11.2007 Keskittymisharjoittelu Sain vinkin keskittymisharjoituksesta, joka on tarkoitettu golfin pelaajille. Idea on kuvitella ja ikään kuin tuntea kehossa kierroksen kolme ensimmäistä reikää - siis pelata mielissään jokainen vaihe. Olen yrittänyt monesti, mutta en vielä ole päässyt kunnolla läpi kolmea reikää. Minun ajatukseni karkaavat jonnekin eli keskittyminen ei ole riittävän hyvä. Tänään pääsin kiertämään ja kuvittelin mielessäni lyönnin ennen oikeaa avausta. Valitettavasti mielikuva ja realismi eivät kohdanneet. Pelasin tänään 27 reikää ja peliin mahtui monta erinomaista lyöntiä - ja tietysti muutama tempaisu, jotta ei tarvitse ylpistyä liikaa. Keskittymisharjoittelu ei varmaan ole ehtinyt vielä vaikuttaa, sillä ajatukset poukkoilevat, mutta uskon, että juuri keskittymisharjoituksilla ja tasapainoharjoituksilla on huomattava vaikutus pelaamiseen. Niitä voi myös treenata talvella! 20.10.2007 Aerobinen kunto Kävin kuntotestissä. Tulos oli aika odotettu eli rasvaprosentti oli noussut 12 ja taulukoiden mukaan kunto oli hiukan heikentynyt. Todellisuudessa jaksoin polkea 300 watin kuormalla hiukan kauemmin kuin viime vuonna. Kunto ei ole romahtanut eli golf ylläpitää jonkin verran aerobista kuntoa. Ostin kaksi kuukautta sitten skoottorin, jonka jälkeen en ole pyöräillyt. Aikaisemmin ajoin pyörällä töihin ja golfkentälle, josta kertyi pyöräilyä noin 300 km viikossa. Sain henkilökohtaiset ohjeet kunnon kehittämiseksi:-) Talvi on hyvää kausi myös aerobisen kunnon nostamiseen. Hyvä aerobinen kunto tekee pelaamisen vaivattomaksi. On aivan eri asia kiertää kierros esimerkiksi 40% tehoalueella, kun on hyvä kunto, verrattuna 60% teholla. Molemmissa on tunne, että jaksaa mainiosti, mutta 40% ei vaikuta suoritukseen millään tavalla. Ja golf on herkkä laji:-) 18.10.2007 Talviharjoittelu ja liikkuvuus Odotan, että päivä valkenee ja pääsen kiertämään. Syyslomalla on
ollut hyvät kelit pelata. Varsinkin eilen. Liikkuvuus onkin yksi oman talviharjoittelun teemoja. Yritän
palauttaa vähän nuoruusajan liikelaajuutta. Venyttelyn lisäksi
siihen on hyvä keino tehdä liioitellun laajoja swingejä. (Ja taas
on vaarana soteka lyöntitekniikkaa, mutta riski on otettava - ja
sitten keväällä on opeteltava uudestaan 30.9.2007 Talviharjoittelun suunnittelu Tällä kertaa ajattelin jakaa golfin harjoittelun kolmeen osaan: fysiikka, tekniikka ja toteutus. Fysiikkaan kuuluvat voima, kestävyys ja liikkuvuus. Tekniikalla tarkoitan lyöntitekniikkaa, putteja ja chippejä. Ja toteutus on mentaalia harjoittelua. Olin eilen punttisalilla ja kokeilin erilaisia harjoitteita golfia ajatellen. Luulen, että voimaharjoittelussa pitää olla aika varovainen. Isojen lihasten perusvoimanharjoittelu on tärkeää. Se on tärkeää, vaikkei edes urheilisi. Itselleni tämä tarkoittaa, että menen punttisalin koneet läpi ja teen 2 sarjaa kussakin noin 8 - 10 toistolla. Luultavasti nostan intensiteetin 80%, jotta lihasvoima kasvaa edes hiukan. Lajinomainen voimaharjoittelu on vaikea toteuttaa niin, ettei riko tekniikkaa. Ehkä se onnistuu kuntopallolla tai hiukan ylipainoisella mailalla? Ja ehkä harjoittelun lopuksi pitäisi ottaa muutama swingi pelkällä mailan varrella, jotta nopeus säilyy? Onneksi meikäläisen tekniikka on vielä niin sekaisin, ettei pieni kokeilu pahenna tilannetta, mutta pelkään, että lajinomaisella voimaharjoittelulla on mahdollisuus sotkea lyöntitekniikka. - Ja tietysti mahdollisuus parantaa tuloksia, jos se tehdään oikein. Nyt on sunnuntaiaamu. Tiiausaika on 9:30, joten jatkan talviharjoittelun pohdintaa myöhemmin.... 23.9.2007 Kausi jatkuu ja ajatukset pomppivat Tänään on pitkästä aikaa sateeton ja vuoden aikaan nähden lämmin päivä. Pelaa ja varasin useita tiiausaikoja tulevalle viikolle. Peli näyttää löytymisen oireita, vaikka tulokset eivät ole minua tyydyttävällä tasolla. Luultavasti en koskaan saavuta sellaista tulostasoa, joka tyytyttäisi minua. (Nyt toivoisin pelaavani kierroksia 80 - 85 huntturaan, mutta keskiarvo kipuaa yli 90:en - ja joskus ylittyy 100 lyöntiä kierroksella.) Ensi keväänä pitäisi harjoituskierrosten mennä välillä alle 80 lyönnin, jos kuvittelee pelaavansa jotain turneeta. Nykyisellä pelillä siihen on vielä pitkä matka eli tyytymättömyyteen on aihetta. MUTTA olen optimisti, sillä välillä tuntuu, että teen ihan golfia muistuttavia liikkeitä kentällä. Minusta tuntuu, että oman pelin löytyminen on ihan lähellä. Nykyisin on jopa hetkiä, jolloin peli kulkee kierroksen aikana - eikä pelkästään rangella. Kilpailuissa ei tosin ole vielä toivoakaan pelituntumasta, mutta harjoituskierroksella on jo. Ja se on edistysaskel. Tämän aamun ajatus liittyy keskittymiseen. Lyöntiin keskittyminen vaatii 30 - 60 sekuntia tarkkaavaisuutta eli kierroksen aikana pitäisi olla terävänä noin tunnin verran. Se ei tunnu kohtuuttomalta vaatimukselta. Jos keskittyneenä pitäisi olla 4 tuntia, olisi tilanne huomattavasti haastavampi. Ongelma onkin se, että miten osaa olla rentona 3 tuntia, jotta jaksaa keskittyä 1 tunnin? Ehkä tarkkaavaisuus onkin se helppo juttu? Mitä jos se vaikeus onkin juuri lepäämisessä suoritusten välissä? 8.9.2007 Up and down Sakun golkisassa tein 15 bogipistettä ja parin päivää myöhemmin harkkakierroksella 48 pistettä. Tämä ei ole "up and down" vaan pidemminkin mudista ylös henkinen nosto. Pelasin punasilta 73 lyönnin kierroksen. En yrittänyt mitään ihmeellistä vaan löin peruslyöntiä ja lähipeli toimi. Jos en osunut griiniin, sain chipillä ja putilla pallon sisään - siis "up and down". Tänään olisi ollut kilpailu, mutta en eilen ilmoittautunut. Minusta tuntuu, että pelihermojen kehittämisessä pitää ottaa tuumaustauko. Keski-Suomen korkeudella kilpailukausi on päättymässä. Yleensä kilpaurheilussa kilpailukautta seuraa peruskuntokausi, jolloin treenataan fyysistä kuntoa ja perustekniikkaa. (Tai vaihdetaan toiseen lajiin.) Perustekniikkaa voi golfissa ylläpitää hallissa. Aloitin kolme vuotta sitten kuntoilun. Se jatkuu läpi vuoden. Perustekniikan ja fyysisen kunnon treenaus ovat tekemistä vaille valmiit. MUTTA mentaalipuoli; haasteena on keskittymiskyvyn, tarkkaavaisuuden ja kilpailujännityksen sietämisen harjaannuttaminen. Mentaalipuolelle on olemassa harjoitteita. Tein viime talvena muutamaa keskittymisharjoitusta. Ehkä niitä vain pitää jatkaa? Kolme vuotta punttisalilla näkyy vasta pienenä tuloskehityksenä. Miksi ihmeessä odotan, että pari mentaalia treeniä tekisi ihmeitä? Mentaalitreenaus taitaa olla yhtä pitkäkestoista kuin fyysinenkin harjoittelu - tai kehitys voi olla siinä vieläkin hitaampaa? Oman henkisen tilan tarkkailua voisi myös parantaa. En tunnista omaa jännittämistä. Onneksi tunnistan sentään rentouden. Valitettavasti rentous ilmenee vain liian harvoin kierroksen aikana. Tänään yritän lyödä harjoituskierroksella jokaisen lyönnin kuin rangella tähtäisin tynnyriin. Siis "tällä tavalla kun teen ... sen pitäisi osua". Rangella se menee lähelle, mutta ei tietenkään ensimmäinen pallo :-) Yritän merkitä tuloskorttiin jokaisen rennon lyönnin. Tämä on yksi oman tilan tarkkailun harjoite - ja enkä myös keskittymisharjoitus. Yleensä en muista "päivän teemaa" paria väylää pidemmälle. Joskus se unohtuu jo ennen ensimmäistä avausta. 26.8.2007 Tunteella ja järjellä Rauhoitun harjoituskierroksella jo yleensä toisella tai kolmannella väylällä. Kun jännitys on vähän tasoittunut, saan palautetta kehosta lyönnin onnistumisesta. Jännittyneenä kehon liikkeitä ei vain aisti samalla tavalla. Ongelma on siis se, ettei peli kulje, kun jännittää. Ei ainakaan alitajunnan ohjaamana. Olen yrittänyt vähentää jännitystä, mutta ilmeisesti prosessi on aika pitkä. Jännityksen sietäminen tai jännityksen vähentäminen kilpailutilanteessa taitaa olla meikäläiselle elinikäinen prosessi. Kilpailujännityksen voittaminen edellyttää kilpailemista ja onnistuneita suorituksia. Ristiriitaista on, että jännittäessä peli menee päin mäntyä - tai vesiestettä. Eilenkin 100 metrin par 3 avaus oli outissa, vaikka outti oli 40 metriä lipusta! Tuntui, että pallo lähti ihan eri suuntaan. Pelasin viimekesänä "teknistä" golfia eli löin hyvin mekaanisesti - lyhyitä, jäykkiä ja suoria lyöntejä. Voi olla, että kilpailutilanteeseen pitää hakea apua mekaanisesta lyöntitekniikasta? Kaikki ohjeet sanovat, ettei lyödessä pitäisi ajatella tekniikkaa, mutta alan hiukan epäillä tätä. Se onnistuu harjoituskierroksella, muttei kilpailussa. Ainakaan vielä. Ehkä lyönnin ajattelu ja liikeradan hahmottelu pitäisi tehdä osana rutiinia ja lyönnin aikana antaa vain mennä? (Nyt olen rutiinissa yrittänyt tuntea mailan liikeradan tai oikeastaan mailan vetovoiman.) Paljon on pohdittavaa ja vielä enemmän harjoiteltavaa. Väkisin mieleen tulee jo talviharjoittelu. Talviharjoittelulla pitäisi saada kilpailuhermoja. Aika haastava juttu, mutta ehkä simulaattori auttaa. 20.8.2007 Kilpailemisessa loppukiri Viime viikonloppuna oli mukava kilpailla. Peli ei kulkenut, mutta pelaaminen oli mukavaa. Luulen, että kehityksen kannalta pelaamisesta nauttiminen myös kilpailuissa on erittäin tärkeää. Uskon, että kisakierroksen ja harkkakierroksen pitäisi muistuttaa henkisesti toisiaan. Minun pitää lisätä painetta harkkakierrokselle ja vähentää jännittämistä kilpailuissa. Kuvittelen, että tässä suhteessa olen edistynyt, mutta kehitys on hidasta. Tällä viikolla on tulossa mukava kilpailu Hankasalmella - ja jännitystä lisää palkintona oleva henkilöauto. Ensi viikolla pääsen testaamaan keskittymiskykyä Saku ry:n mestaruuskilpailussa eli ammattikoulujen henkilökunnan SM-kisassa. Ehkä ei kaikkein totisin taisto, mutta mukava olisi pärjätä. Syyskuussa olisi vielä kaksipäiväiset seuran mestaruuskilpailut ennen kinkku- ja yhdenmailan kisoja ja muita kauden päättäjäisiä. Nykyisellä kunnolla ei ole asiaa Mid tourin karsintaan 15 - 16.9. Kierroksen keskiarvosta pitäisi pudottaa 10 lyöntiä, jotta niihin karkeloihin olisi asiaa. Onneksi 10 lyöntiä on vain yksi putti tai chippi, joka toiselta reiältä ja outti tai pari pois kierrokselta niin menestystäkin voisi tulla. 9.8.2007 Flow kävi - ja meni Pelasin Muuramessa ekan ysin tulokseen +2. Kaksi bogia ja loput pareja. Flow jäi kuitenkin klubitalolle ja takaysi oli paha. Viimeinen reikä jäi ilman tulosta ja yksi 9:kin tuli. Minulle tärkeä on huomata, että periaatteessa osaan siis pelata. Eka ysi todistaa sen - ja takaysi taas kertoo, että ihan kaikki ei ole vielä kunnossa. Uskon, että pääkopan hallinta kehittyy koko ajan. Koen, että pelinomaisesta harjoittelusta on ollut hyötyä. Pitää vain jatkaa samalla ohjelmalla vielä jonkin aikaa. 1.8.2007 Kilpailutiimin rakentaminen Tähtään kilpailukuntoon ensikaudeksi ja tarkoitus on myös kilpailla. Tavoitteena olisi päästä Mid tai Audi tourille. Luulisi, että karsintaan pääsee mukaan, mutta sain jostain sellaisen käsityksen, että karsintaankin on tunkua. Jos tourille pääsee, voi päästä myös seuran kilpailuryhmään. Jos tourille ei pääse, pitää rakentaa oma "tour" kaikille avoimista kisoista. Minusta tuntuu, että olisi hyvä koota 3 - 5 pelaajan tiimi, jolla on tavoitteena päästä tourille ensi tai seuraavana vuotena. Voisimme kiertää yhdessä ensi kesänä 10 kisaa. Mielellään samoilla kentillä missä Mid ja Audi tour pelataan. Tämä tasaa matkakustannuksia ja hyvä henkinen ryhmä voisi toimia myös henkisenä tukena. Jokaisella seuralla on jo kilpailuryhmä, mutta tässä on kyse eräänlaisesta "kehitysryhmästä" eli porukasta, jonka jäsenet eivät vielä mahdu kilpailuryhmään, mutta eivät ole junioreita. Uskon, että "tiimi" syntyy aika helposti. Pelaajan kotiseuralla ei ole merkitystä, mutta yheisten pelimatkojen kannalta olisi luontevaa, että kaikki asuvat lähellä Jyväskylää. Ehkä tiimi voisi kilpailla talvella Albatrossin simulaattorilla - voisi harjoitella kansainvälisiä kenttiä - valmiiksi tulevaisuutta varten :-) 30.7.2007 Kasvattava viikonloppu Maanantaiaamu ja selkä on edelleenkin
puuduksissa viikonlopun kilpailuista. Lauantain ja sunnuntain pelit
menivät huonosti, mutta selän syyksi sitä ei voi pistää. Luulen,
että kosteus vaikuttaa draiveriin ja titanium vääntää itsensä
kieroon - tai sitten pelasin väärän mittaisilla tii-tikuilla.
Palloissa ei voi olla vikaa, sillä löin metsään kaikenmerkkisiä
palloja. Ongelmanratkaisukyky tuli esille, kun
pelasin järkevästi. Yleensä järkevä ratkaisu vei minut ojasta
allikkoon. Esimerkiksi avaus puun takaa väylälle oli "söpsö" tai
väylällä järkevä välilyönti meni outtiin. (En ole tottunut
järkeviin ratkaisuihin. Ehkä niitäkin pitäisi harjoitella
harjoituskierroksella?) - Pitcheri testi (PEI), jossa lyön 20
palloa 100 metrin päästä ja lasken osumatarkkuuden. Tavoitteena on,
että pallot ovat 10 metrin säteellä tikusta. (15 min) Treeniaika yhteensä 70 minuuttia + 20
minuuttia matkoihin = 1,5 tuntia. Tällaisen ajan voi lohkaista
vaikka telkkarin katselusta. "Pikatreenin" lisäksi yritän kiertää
kentällä niin usein kuin mahdollista. Uskon että pelitaito kehittyy
pelaamalla ja kyky kilpailla kehittyy osallistumalla kilpailuihin.
Lisäksi mietin edelleen ulkoisten puitteiden järjestämistä.
Harjoittelu olisi tehokkaampaa kilpailuhenkisen sparraajan kanssa
tai valmentajan avustuksella. Lisäksi mietin millainen pitäisi olla
urheiluseuran panostus kilpailutoimintaan. Tietysti kilpailujen
järjestäminen on erinomainen Ensin maalaan seinää ja sitten varovainen lähipeliharjoitus. Voi olla, että säästelen tänään selkää ja jätän avaukset tekemättä - tai jos vaan silleen varovasti. 27.7.2007 Toinen päivä bufferiin Alku oli hankalaa, mutta etuysi 42 lyöntiä. Takaysillä pari hölmöä ratkaisua ja tuloksena 48. Peli kulki siis nykyisen tasoitukseni mukaisesti. En onnistunut tarkkailemaan omia ajatuksiani kierroksen aikana. Siinä on niin paljon muuta mielessä. Sanoisin, että minun tulee panostaa hirvittävästi avauksiin. Niistä pitää saada niin varmat, että uskallan lyödä palloa. 27.7.2007 Karmea kisapäivä Voisi kuvitella, että kilpailu alkoi
mahdollisimman heikosti. Kaksi ensimmäistä outtiin ja kolmas
griinin yli. Par 3:lla tulokseksi 8 lyöntiä. Golf koulutti lisää,
sillä väylällä 8 onnistuin lyömään 4 palloa outtiin. Olin vain
mielestäni oikeassa linjassa ja siitä sen olisi pitänyt mennä ihan
hyvin. Luotin täysin lyöntiini, mutta tulos oli hirvittävä. 9 reiän tulos oli 61 lyöntiä, joten loput
kolme päivää voi pelata rennosti. 20 lyönnin etumatka on liian
paljon - ja torstaina oli vielä tuttu kenttä. En muista, että
olisin ikinä pelannut näin huonosti. Sairasta, mutta olen tyytyväinen avauksiini. Tänään uskalsin melkein löydä palloa. Tein melkein rennon swingin, kun yleensä teen teknisesti varovaisen, joka kylläkin on kentällä. Tänään peli oli epätarkkaa, mutta luulen, että siihen vaikuttu juuri se, että olen löytämässä uuden swingin. Se on hiukan epävarma, mutta selkeästi parempi kuin aikaisempi - kunhan se pääsee kehittymään. Opinko tänään mitään? En vielä tiedä. Toivottavasti. Perjantaina pitää yrittää uudestaan tarkkailla omia ajatuksia. 26.7.2007 Kilpailujännityksen hallitseminen Keski-Suomen kierroksen tiiausaika on tänään 16:40 ja perjantaina 10:10. Lauantain ja sunnuntain lähtöjärjestys määräytyy tuloksen mukaan. Olen nyt aamulla lähdössä verryttelemään rangelle eli lyön ämpärillisen 50 - 60 % teholla. Aluksi rentoja ja lopuksi teknisesti huolellisesti. Ennen kilpailun lähtöä käyn uudestaan rangella lyömässä kaikilla mailoilla. Nyt huiskin vain draiverilla. Päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin kilpailujännitys. Aikaisemmissa kisoissa olen tehnyt kaikki temput, että rentoutuisin ennen kisan alkua - ja kuvittelut onnistuneeni, mutta pari ensimmäistä väylää ovat menneet selvästi tutinassa. En siis tunnista omaa jännitystäni - tai keskittyminen rentoutumiseen sotkee muuten peliäni. Olen huomannut, että pelini katoaa hyvin helposti eli siihen riittää pienikin keskittymisen siirtyminen epäoleelliseen. Perimmäinen tavoite kilpailussa on menestyminen, mutta ehkä minun pitää luottaa siihen että kyseessä on prosessi tai matka. Siis menestys tulee aikanaan, kun asiat tehdään oikein - ei yrittämällä menestyä. Uskon, että prosessin tärkeitä osia ovat muun maussa tarkkaavaisuus (uteliaisuus), tiedostaminen ja oppiminen. Yritän tänään vähentää kilpailujännitystä ajattelemalla, että kyseessä on oppimiskokemus. Yritän tarkkailla omaa pelaamistani ja erityisesti tiedostaa mielen liikkeet. Siis keskitynkö osumaan palloon, onko mielessä jotain pelkoja tai yritänkö vaikeita lyöntejä. Onko pelaaminen "yrittämistä" vai itsevarmaa rentoa etenemistä? En yritä oppia mitään kilpailun aikana, ainoastaan tiedostaa omat ajatukseni. Harjoituskierroksella voisin pitää tukkimiehen kirjanpitoa pelkästään siitä, että muistinko tarkkailla ajatuksiani. Yleensä menee muutama kierros, että muistan edes tarkkailla jotain teemaa. Jokaisella kierroksella tapahtuu paljon ja pelin tapahtumat vangitsevat tarkkaavaisuuden. Usein huomaan vasta klubilla, että en ole edes täyttänyt korttia viimeisellä 9 reiällä. Lyönnit muistan helposti, mutta ajatuksista ennen lyöntiä tai lyönnin aikana ei ole mitään käsitystä. Tänään opettelen tarkkailemaan mielen liikkeitä. Neljän kilpailun sarja on edelleenkin vasta prosessin alkua eli tuloksella ei pitäisi olla mitään merkitystä. Ei pitäisi, mutta miten osaisin olla iloitsematta, jos vaikka menestyn? Jos ei huonosta tuloksesta välitä - ei kai pitäisi välittää hyvästäkään? 25.7.2007 Kilpailukunnon pähkäily Tavoitteeni on päästä kilpailukuntoon ennen kuin tulen miehen ikään. Meikäläisen perustaso on klubikisat. Aktiivinen paikallisten kilpailujen kiertäminen rakentaisi jo sinällään kilpailukunnon. Kilpaillessa tasoitus loksahtaa kohdalleen ja todennäköisyyden mukaan 20 kilpailun kiertäminen vuodessa toisi muutaman hyvänkin kierroksen. Ei paha - muttei hyväkään. Haastavampi "kilpailukunto" olisi osallistua jollekin kansalliselle tourille - siis Mid Tour tai Audi Tour. Vuodelle 2008 ei kannata ottaa tavoitteeksi sijoittumista 10 parhaan joukkoon, sillä jo pelkästään mukana rämpiminen on riittävä tavoite. Tourilla pelaamiseen voisi riittää 80 lyönnin pelitaso eli käytännössä single tasoitus, joka on kilpailujen avulla pudotettu. (Kilpailutilanne on haastavampi kuin harjoituskierros - ainakin minulle.) Pelaan tällä hetkellä noin 90 lyönnin kierroksia eli joka toiselta reiältä olisi vähennettä turha chippi tai putti - ja tavanomaiselle kierrokselle tulee pari outtia. Nekin voisi jättää pois:-) www.golfdigestchallenge.com laskee pelikierrosten avulla tasoituksen lähipelille ja väylille erikseen. Tällä hetkellä lähipelini tasoitus on 5 ja "Long Game" on 16. Tästä voisi päätellä, että minun kannattaa hioa avauksia. Tosin epäilen, että Muuramessa on kansainvälisesti verrattuna hyvin pienet viheriöt, joka saattaa vääristää "Long Game/Short Game" vertailua. 19.7.2007 Keski-Suomen kierros paljastaa pelikunnon On aika vaikea päättää mistä todella kiikastaa. Välillä peli kulkee ja silmäräpäyksessä tuplabogiet tai lumiukot alkavat ilmestyä tuloskorttiin. Suurin kehityspotentiaali on henkisellä puolella, mutta ilmeisesti itsevarmuus paranee myös tekniikan vakiintumisen myötä. Minulle on tulossa erinomainen tilaisuus testata pelikuntoa. Täällä pelataan ns. Keski-Suomen kierros 26 - 29.7. Neljä kisaa torstaista sunnuntaihin ja kaikki eri kentillä. Lisäksi kentät ovat luonteeltaan erilaisia, joten pelin eri osa-alueet tulevat varmasti esille. Kaksi kenttää ovat minulle suhteellisen tuttuja ja kaksi muuta olen kiertänyt vain kaksi kertaa. Oman valmennussuunnitelman tekeminen on
hiukan haastavampi kuin aluksi ajattelin. Ongelma on sitoutuminen
harjoitusohjelmaan. Yleensä harjoitteet tuottavat tulosta vasta
toistettuna riittävän usein - eli "kuuri on syötävä loppuun asti".
Omatoimisessa harjoittelussa keksii kokoajan "parempia" ja
tehokkaampia harjoitteita, joten harjoittelusta tulee poukkoilevaa.
Ehkä harjoitusohjelma pitäisi tehdä kirjallisesti, jotta muistaisi,
mitä on aikonut tehdä. 14.7.2007 Maukas birdie Muuramen 16 väylä on 551 metrinen par 5,
jonka griini on vesiesteen keskellä. Kukaan peliseurueesta ei
muistanut nähneensä birdiä väylällä ja yksi lupasi jopa tarjota
oluen pirkon tekijälle. Minulla on teemana itseluottamuksen
kehittäminen, joten ilmoitin, seurueelle, että olen ainakin päässyt
kolmella griinille ja uhkasin yrittää taas. 13.7.2007 Itseluottamuksen rakentaminen Ajattelin, että lyöntitekniikkani on kunnossa. Jos kerran onnistuu lyömään hyvin, riittää, kun vain toistaa onnistunutta suoritusta. Siis ongelma ei voi olla tekniikassa vaan kyvyssä toistaa. Siis keskittymiskyvyn puutetta. Videoin oman lyöntini ja huomasin, että pääni on alkanut pomppia aika tavalla taakseviennin lopussa, joten henkisen kantin kasvattamisen ohessa on hyvä tarkkailla myös omaa tekniikkaa. Pidän kuitenkin kaikkein tärkeimpänä juuri henkisen kantin kasvattamista - ja samalla se on vaikein osa-alue. Muistan hyvin Jarkko Soikkelin neuvon, ettei kannata löydä kahta huonoa lyöntiä peräkkäin. Se syö miestä. Uskon, että golfkierroksen voi pelata niin, että kaikki lyönnit ovat suhteellisen onnistuneita. Pitää vain tehdä helppoja lyöntejä. Miksi minun pitää olla niin ahne, ettei helpot löynnit riitä? Onnistuneilla löynneillä kasvaisi itseluottamus ja ehkä jossain vaiheessa peli kestäisi jo muutaman epäonnistumisen. Taidan vain olla ahne - ja "oppoturnisti". Menestys pitäisi tulla äkkiä ja mielellään ilman työtä. Voi kuitenkin olla, että vakiintunut tekniikka edellyttää valtavasti toistoja - niitä onnistuineita - sillä epäonnistuneita lyöntejä ei kannata harjoitella. Ne onnistuvat muutenkin. 10.7.2007 Itsensä kipsiin manaaminen Sunnuntaina pelattiin Muurame Open ja osallistuin lyöntipeliin. Jostain syystä manasin itselleni hirvittävät paineet jo monta päivää ennen kilpailua. Kilpailupäivän aamu oli hirvittävän hermostunut. Keitin kahvin, mutta unohdin kahvipannun keittimestä ja samanlaista pikku-unohdusta oli kisan alkuun asti. "Rauhallinen" avaus 50 metriä juuri ja juuri lammen yli raffiin ja kakkoslyönti väylän toiselle puolelle metikköön. Ihmettelen todella sitä, miten ihminen voi tehdä pelaamisen vaikeaksi! Ja kaikki vaikeudet ovat vain oman pään sisältä hakemalla haettuja. Olen tyytväinen, että sain purettua kipsin kierroksen keskivaiheilla ja loppu sujui mukavasti. Ensimmäisen ysin jälkeen ei ollut paineita, joten sisääntulossa tuli mukava tulos. Kilpailun tulostaso oli vaatimaton, mutta sen voi pistää sateen piikkiin. Lopulta pelasin tasoitukseni mukaisesti ja sijoitun kisassa neljänneksi. Olen vakuuttunut, että tein oikean ratkaisun, kun päätin aloittaa kilpailemisen. Viime kisassa tajusin, että en uskalla tehdä normaalia svingiä kilpailukierroksella - ja harjoituskierroksellakin lyönti jää torsoksi, kun "yritän" jotain haastavaa lyöntiä. Siis kipsi iskee, mutta kilpailemisen ansiosta olen nyt tietoinen tästä. Uskon, että tietoisuus auttaa minua löytämään kipsin sulattamiseen keinot. (Ja joskus tärkeämpää on matkan tekeminen kuin perille pääseminen.) 4.7.2007 Kilpasuoritus ailahtelee Lauantain saalis oli 33 pistettä. Olin tyytyväinen, mutta kuitenkin toivoin, että olisin päässyt yli 36 pisteen. Tiistaina oli uusi kilpailu ja siinä tuli vain 30 pistettä. Lähes kaikki osumat olivat hyviä, mutta lyöntilinja lipsahti välillä pahasti: kolme vesiestettä, kaksi punkkeria, outti ja hävinnyt pallo kilpailukierroksella ei auta hyvän tuloksen tekemiseen. Toisaalta kierrokseen mahtui hyviä ja rentoja suorituksia. Jossain vaiheessa oli tunne, että pallo menee juuri sinne minne se oli tarkoitettukin - ja vaivattomasti. Siis jossain sisälläni on pieni golfari, joka ujosti kurkistaa, muttei aina uskalla tulla pelaamaan. Uskon, että ongelma on juuri luottamuksessa. Tärkeää tässä vaiheessa on uskaltaa tehdä se mitä osaa - esimerkiksi rangella tai harjoitussvingissä :-) Yritän saada rangen onnistumiset siirrettyä harjoituskierrokselle ja harjoituskierroksen onnistumiset kilpailusuoritukseksi. Simon Holmes hakee omassa opetuksessaan eräänlaista luonnollista tuntumaa. Luulen, että siinä on paljon järkeä. Golf ei voi olla mekaaninen suoritus, sillä kentällä olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Jokainen suoritus on sovellus - vaikka pohjalla olisikin peruslyönti. Ehkä se kilpailusuoritus löytyy juuri tuntumaa hakemalla. Pitää pohtia ja pelata - ja erityisesti uteliaana tarkkailla omia suorituksia. Jos vaikka pääsisi selville, mikä ihme sen lyönnin vie kainaloon tai miksi ranteet repsottaa välillä ihan apposen auki. 28.6.2007 Lauantaina kilpailukunnon testaus Ilmoittauduin lauantaina Muuramessa pelattavaan Ramboll Openiin. Kokeilen, miten pystyn säilyttämään tarkkaavaisuuden kilpailutilanteessa. Eilen keskittyminen hajosi jo 9 reiän jälkeen. Pelasin alun varsin mukavasti, mutta peli sekosi, kun ajatukset siirtyivät pallon alastulopaikkaan. Minun pitäisi keskittyä vain pallon lähettämiseen matkaan ja luottaa, että se tulee alas. Luultasti joka kerta pallo on tullut alas, vaikka muuta pallo onkin hävinnyt, joten aivan aukoton tämäkään oletus ei ole. Kilpailukunnon saamiseksi yritän harjaannuttaa omaa "uteliaisuuttani". Yritän tarkkailla, mitä lyönnissä tapahtuu, mutta yritän olla arvostelematta. Sisäinen puhe on tyyliä - "jaa että tuollainen tuli - ja noin lähellä lippua - mielenkiintoista". No ehkä ei aina niin lähellä lippua... Lukijakommentteja:
25.6.2007 Mudista hunajaan Olen nautiskellut paineettomasta golfista alkukesän, mutta kilpailuvietti on jälleen heräämässä. Viime syksynä tekniikkani sekosi täysin. Nyt siihen on löytynyt satunnaisesti tuntumaa - muutama onnistunut lyönti ja meikäläinen suunnittelee jo palkintokaapin paikkaa työhuoneeseen. En tiedä kuinka yleisiä termejä "hunaja", "mudissa oleminen" tai "lumiukko" ovat, mutta yritän olla tekemättä golfkierroksella lumiukkoja. Lumiukko on esimerkiksi "tupla par nelonen" tai "tripla bogi par vitonen" - siis 8 tuloskortissa. Pelikaveri lohdutti, että tulos on hyvä, kun sillä on nimi, mutta lumiukolla ollaan yleensä mudissa eli avaamassa viimeisenä. Makealle persona haluan "hunajaa" eli "honorit", koska se on merkki siitä, että peli kulkee. (Ensimmäisenä avaaminen sinänsä ei nosta itsetuntoani - ei edes klubihonori:-) Olen löytämässä lyöntini rentojen kierrosten ansiosta, mutta samalla minusta tuntuu, että pelini ei kehity. Viime vuonna tavoite oli tiputtaa tasoitus singeliin ja se epäonnistui. Nykyisillä kierroksilla pelitaso on lähempänä 20 tasoitusta kuin 10. Ajattelin korjata tilanteen asettamalla itselleni tavoitteen. Treenaan itseni kilpailukuntoon 50-vuotissynttäreille mennessä. Täytän 50 ensi vuonna maaliskuussa. Tällä hetkellä olen fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Ehkä hiukan liikkuvuutta voisi olla lisää ja erityisesti voimaa vasemmassa jalassa. Vasemman jalan hermotus kärsi kauan sitten tehdyssä selkäleikkauksessa, mutta tilanne paranee koko ajan. Minulla on suurimmat ongelmat henkisellä puolella! (Tästä tunnustuksesta revitään varmasti kaikki irti työkavereiden ja opiskelijoiden keskuudessa.) Jännittäminen tuli hirvittävän selvästi esille pari päivää sitten. Kiersin torstaina Muuramen Golfmaratonin, jossa pelataan 72 reikää yhden päivän aikana. Perjantaina menin rangelle ja tavoite oli vain verryttää selkää eli pudottaa rennosti maila rangepallon päälle. Osumat olivat luonnollisesti hyviä, kunnes Ristikiven Timo tuli paikalle. Löin heti pari pientä toppia. Nauroin hiljaa itsekseni, koska topit paljastivat selvästi tarkkaavaisuuden herpaantumisesta. Olen sen verran huono pelaamaan, ettei tekniikkani kestä minkäänlaista tarkkaavaisuuden herpaantumista ja ajatusten vaeltelua. Eikä tekniikka kestä myöskään yrittämistä tai tähtäämistä. (Ehkä se kestää juuri ja juuri mailan lavan osuttamisen palloon, mutta ei enää pallon tähtäämistä lipulle.) Kirjoitan blogia hyvin itsekäistä lähtökohdista. Kirjoittaminen pakottaa minua pohtimaan ja uskon, että sen avulla kehityn nopeammin kuin pelkästään lätkimällä palloa. Uskon, että vastaavat ajatuksen risteilevät muidenkin harrastajien mielessä. Pelillisesti tavoitteeni on rakentaa itselleni hyvä henkinen pohja kilpailemista varten. Kierrän harjoittelumielessä muutaman kisan tänä kesänä, mutta ensi kesäksi yritän päästä "hunajakuntoon". Edessä on iso asennemuutos. Yritän nähdä mahdollisuuksia ja elää hetkessä. Toivon, että kesän jälkeen golflyönti merkitsee minulle aina mahdollisuutta onnistua. |
|
