Sanna Vihervaaran nettipäiväkirja
| 4.6.2007 Kesätunnelmia Minnesotasta Hei pitkästä aikaa lukijat! Terveiset Minnesotasta! En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, koska elämä on nykyään todella kiireistä! Kevätlukukausi koulussa meni tosi hyvin. Oltiin monissa eri kisoissa ja hienoilla kentillä, kuten Corpus Christissa meren rannalla ja Oregonissa Länsirannikolla. En pelannut kevätkauden kisoissa kuin muutaman hyvän kierrokse, mutta siitä huolimatta voin sanoa, että pelini kehittyi paljon. Opin myös arvostamaan aurinkoista säätä, sillä vettä satoi kaatamalla 4/5 kisasta. Kaksi kisaa keskeytettiin kokonaan ja vielä yksi hetkeksi, ennen kuin taas päästiin pelaamaan. Oregonin kisassa oli kova myrsky. Peli keskeytettiin hetkeksi ja lämpötila oli melkein nollassa. Sateenvarjonikin piti onkia joesta, koska se lähti lentoon. Varjo kellui joessa hetken ja vaelsi puolelta toiselle, jolloin toisen joukkueen kapteenin piti noukkia se sieltä ylös. Meidän valmentajat olivat samaan aikaan lämmittelemässä sisällä. Niin kylmä siellä oli, ettei meidän valkutkaan pystyneet olemaan ulkona. Tämä oli kyllä hauskan koominen tapahtuma! Kolme puttia sillä griinillä ei enää tuntunut yhtä pahalta tuon jälkeen. Toinen hieno kenttä oli Texasin Horseshoe Bay, jolla pelasimme meidän Southconference Championships -kisan. Sijoituimme lopulta kolmanneksi. Valmentajatkin olivat tyytyväisiä meihin. Pelasimme myös Kentuckyn Murray State -kentällä, jossa kävin silloin tutustumismatkalla Tammikuussa. Sielläkin satoi 2/3 kierroksesta. Oli jännää olla siellä uudestaan. Golfista opin monia uusia asioita kevään aikana. Pitää vaan luottaa siihen että osaa, eikä epäröidä kykyjään. Epävarmoja hetkiä tulee kaikille, mutta ne jotka uskovat itseensä, pärjäävät parhaiten. Minulla on vielä tässä parantamisen varaa, mutta College-Golfin myötä olen ainakin nähnyt tämän tapahtuvan ja tiedän nyt, millaista on uskoa omiin kykyihin. Koulu meni nyt keväällä todella hyvin. Luin viisi ainetta, joista kaikista sain A:n, eli parhaimman mahdollisen arvosanan. Olen todella iloinen ja voin sanoa, että olen myös ylpeä itsestäni! Ei ole helppoa keskittyä golfiin, kouluun, kuntoiluun (omalla ajalla ja golfjoukkueen kanssa ohjatuissa joogassa ja pilatesissa), ystäviin jenkeissä, ystäviin suomessa ja perheeseen sekä muuhun elämään vielä samaan aikaan. Onneksi pystyin tähän todella hyvin. Saan nyt kesällä hymyillä ja nauttia elämästä ihan täysillä! Tämän kuluneen kouluvuoden aikana olen oppinut todella paljon. Vaikka ajoittain on ollut vaikeaa, olen oppinut arvostamaan ihan päivänselviä asioita. Uusi ympäristö vaatii aina totuttelua ja tsemppaamista, mutta näinä vaikeina aikoina oppii arvostamaan kaikkea sitä hyvää, mitä jo on. Olen ymmärtänyt miten kiitollinen täytyy olla siitä mitä on. Olen oppinut arvostamaan enemmän kotimaatani, ystäviäni sekä sitä, että on edes mahdollisuus pelata golfia. Kaikilla ei ole tällaista onnea. Olen niin kiitollinen perheestäni ja ystävistäni. Kiitos että olette olemassa! Tällä hetkellä olen Minneostassa kesätöissä. Teen töitä tarjoilijana ravintolassa ja ravintolaveneillä Lake Minnetonka -järvellä. Tämä on ihan huippukokemus! Sain työluvan koulun kautta, ja nyt nautin tästä kokemuksesta täysin voimin. Teen töitä niin paljon kun mahdollista. Pakko saada vähän rahaa, koska mikään ei ole ilmaista. Heinäkuun alussa tulen sitten kotiin. Golfia olen pelaillut myös täällä. Pelasin muun muassa yhdessä scramblessa, missä joukkueena pelasimme 16 alle parin. Äiti tulee tänne ensi viikolla tuttujen häihin, en malta odottaa! Minnesota on ihan huippupaikka ja olen saanut täältä todella paljon uusia ystäviä! Ihan huippukokemus! On vaikea lähteä täältä noin kuukauden päästä, mutta olen niin iloinen siitä, että pääsen kotiin! Syksyllä menen takaisin Arkansasiin. Välillä on vaikea totutella ajatukseen, että olisi oikeasti poissa Suomesta neljä vuotta, mutta en ole oikein luovuttajakaan. Ei tällaista mahdollisuutta saa enää myöhemmin elämässä, ja kokemus on nyt jo rikastuttanut minua! Joukkueemme saa kaksi uutta pelaajaa: yhden Etelä-Amerikasta ja toisen Amerikasta. Vanhin tyttömme Kanadasta valmistui nyt keväällä. Odotan innolla tulevaa golfkautta, sillä meillä on kisa muun muassa Havaijilla. Toivottavasti kaikkien kesä on lähtenyt hyvin käyntiin ja toivon mukaan nähdään kesällä! Kirjoitelkaa takaisin kuulumisia ja pitäkää huoli itsestänne! Lukijakommentit:
Kysy, kommentoi tai anna palautetta Sannalle! 21.11.2006 Off-season, New Orleans, Thanksgiving... Heippa rakkaat lukijat! No nyt sitten onkin enää alle kuukausi siihen että tuun täältä kotia. On ollut ihan kivaa kyllä, mutta myönnän, että on niin ihanaa tulla kotiin, pääsiassa siks et näen taas kaikki ystävät, perheen, suvun, pääsen ihanan valmentajani Ville Kallialan seuraan ja tunnille, ja näen Suomen lunta! Ihanaa <3. Nyt meillä on täällä off-season, joka tarkoittaa sitä, ettei enää palailla kisoja. Eli Satulle nyt infoa: silloin kun on "sesonki", täällä treenataan yleensä joka arkipäivä klo 2-6. Sesonki oli elokuusta tohon lokakuun loppuun. Koulussa ollaan sitä ennen noin 8-2, yleensä 4 tuntia, sijoittaen sen mihin tahansa tohon välille. Mulla siis aina tunnit 8-12 ja yleensä 10-11 aikaan hypäri. Mutta siis kaikilla meillä tytöillä on eri aikatulut koulun suhteen, pitää vaan suunnitella ne silleen, että ehtii klo 2 treeneihin! Välillä harkat voi alkaa puol 3 myös ja kestää vähän yli 6:een, mutta yleensä toi on aikataulu! Seasonin aikana ei muutettu juurikaan golfsvingiä, mutta pikkumuutoksia tehtiin. Harjoiteltiin vaan saamaan kaikista osa-alueista tasasempia, eli vaikka jos bunkkeri tuotti ongelmia, niin sitä sitten hiottiin ennen kisaa. Puttia katottiin vähän, mutta oikeestaan meiän annettiin vaan pelata sillä mitä meillä oli, eli tossa syksyllä ei muutettu mitään erikoista. Nyt off-seasonilla (23.10 oli vika kisa) ollaan alettu hiomaan enemmän lyöntitekniikkaa ja varsinkin lähipeliä! Meillä on joka viikko maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina 15 minuuttia meiän apulaisvalmentajan kanssa puttiharjoitukset. Käydään läpi Dave Pelzin eri tekniikoita ja sen neuvoja. Meiän valmentajat on käyny sen tunneilla! Käytetään sellasta rautakaarta jonka sisällä maila on ja sit ei saa osua siihen jne. Ja sit sellasia juttuja siinä lavan päällä et osuis keskelle, niitä kutsutaan pro:ksi ja super pro:ksi. Niillä me treeanataan. Vaikeeta selittää, mut luulen kyl et mun putti vois vähän parantua noiden juttujen avulla... Toivon ainakin, koska mun puttia on muutettu aika paljon! Lähipelissä muutenkin käytetään Dave Pelziä. Käydään läpi eri svingejä jne., et saa lyönnin pituudet tasaisemmiksi! Oli outoa aloittaa tämä harjoitus, mutta tää on mun mielestä ollut varmaan paras harjoitus täällä tähän mennessä! Tällä kaudella pelattiin sitten vielä muutama kisa sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin. Pelattiin yksi kisa New Orleansin lähellä ja meiän apulaisvalmentaja vei meidät katsomaan rantaa. Hurrikaanin tuhoista oli vieläkin jälkiä, aika kauheeta! Oli paljon miljoonanarvoisia taloja autioina ja monien talojen ovissa oli X-merkki, joka symboloi, että talo oli tarkistettu ettei siellä ollut ruumiita. Oli aika kauheaa oikeastaan olla siellä. Syötiin sitten myös yhdessä ravintolassa, joka oli siellä ihan rannalla, ja menussa oli kunnon pahoitteluteksti siitä, ettei valinnanvaraa ollut runsaasti, koska puolet työntekijöistä oli lähtenyt hurrikaanin jälkeen. Mun mielestä menu oli kyllä ihan hyvä ja runsas! Ja kävi kyllä sääliksi näitä ihmisiä, koska ne oli vielä niin sympaattisiakin! Kisa meni siellä meillä parhaiten kaikista kauden kisoista. Tultiin kolmanneksi. Oikeestaan oltais tultu tokaksi, mutta yksi meidän joukkueesta sai DQ:n (koska merkkas yhelle väylälle 5, ja merkkarikin merkkas, ja sit ku kortit oli annettu ni se ryhmän kolmas pelaaja sano sille merkkarille, et eikse tehnykin 6 eikä 5 ja sit ne tuli sanomaan siitä meidän joukkueelle ja DQ) niin oli pakko ottaa sit joukkueen huonoin tulos, mikä laitto meidät kolmannelle sijalle. Oltas oltu tokia vaikka tämän jenkkitytön tulos olisi ollut 80 eikä 79! Mutta DQ tuli niin ei mahtanut mitään! Oli kyllä kauhee tilanne ku se tyttö joka sano tosta ni ties sen koko ajan, mut ku pelattiin niitä vastaan ni se ei tietenkään halunnu et me voitetaan niitä ja halus diskata meiän tytön ihan tahallaan. Tosi törkeetä, eikä yhtään urheiluhenkistä! Oltais pelattu 305 yhteistuloksena kolmantena päivänä, mutta koska meidän jenkkitytön 79 diskattiin, ni oli pakko ottaa ruotsalaistytön 87... Ite pelasin tän toisen kierroksen 76, lopettamalla kierroksen 3 bogiin. Tein myös yhden triplan kierroksen alussa, joka oli tosi ärsyttävää! Muuten pelasin todella hyvin! Se DQ juttu oli surullinen ku se oli kans kauden viimeinen kisa, mutta joo, tultiipa ainaki kolmanneksi... Mut meiän joukkueen ykköspelaaja tuli kisassa tokaksi pelaamalla 75 ja 71. Kisan voittaja pelasi 74 ja 72. Tällainen siis oli taso tässä kisassa esimerkiksi, kun joku tossa viimesimmässä blogissa kyseli tasoa. Pelataan usein joukkueena yhteistuloksena jotakin 300-318 yleensä (eli tää on 4 ihmisen yhteistulos, 5 lähtee kisaan, 4 parasta tulosta otetaan huomioon), eli keskiarvona 75-78 tai jotain sen suuntaista. Yleensä pelataan lähemmäs 300, eli jotain 305 oli aika yleinen tulos tossa loppusyksystä. Pelattiin esimerkiksi yksi kisa 317-300-318 ja oltiin 5:s noin 20 joukkueesta. Oltiin niin innoissamme tosta 300, koska se oli jo niin lähellä 300 murtamista! Ja jos pelais joukkueena alle 300, niin voitettais kyllä kaikki joukkueet! FGT:hen verrattuna kisat... Hmmm... Vaikea kysymys. No pelataan aina kaksi kierrosta putkeen ja välissä ei ehdi syödä, vaan meiän valkut tuo meille "lunch bagin", jossa yleensä joku leipä ja chipsejä. Se on erilailla, koska Suomessa kukaan ei tuo sulle lounasta, eikä lounaana ole yleensä chipsejä, hehe... Ja sit joutuu kantamaan bagin, sekin eri. (Useat ruotsalaiset kuitenkin vetää kärryä perässä, ne on tuonu sen mukanaan Ruotsista tai sit ostanu täältä! Se on musta hassua! Auttaahan se ettei oo niin raskasta, mut en mä kyllä kehtais ku ei kukaan muukaan käytä! :) ) Kaikissa kisoissa on myös yleensä yhteislähtö, eli ajetaan golfautoilla tiille porukalla ja sit jätetään ne sinne ja sit jos vaik alottaa 5. reiältä, ni sit ku on lopettanu 4. reiän ni ottaa vaan 5. reiän auton ja kaasuttaa takas, hehe. Muuten kyllä kävellään. Yleensä ei oo paljoa yleisöä. Kaikkien valmentajat kyllä paukkoilee kentillä ja niitä onkin sitten paljon, melkeen kaks joka joukkueella, mutta muuten ei oo niin paljon yleisöä. Joidenkin vanhemmat tulee katsomaan ja kenttähenkilökunnasta kanssa osa, mutta muuten ei näy paljon ihmisiä. Kentät täällä on kyllä erilaisia. On vaikeeta vieläkin muuntaa jaardit metreiksi, mä en vaan tajua sitä vieläkään :). Kun mun mielestä 150 jaardia, 140 jaardia ja 130 jaardia on esimerkiksi melkeen sama. En oikein hallitse! Meiän kotikenttä on aika mukava, aika kapee se on, mut mä tykkään kyllä. Me pelataan se miesten tiiltä aina, mutta silti se on tosi kiva. En tiedä miks pelataan miesten tiiltä, mut ne vaan haluaa niin. Me ollaan ehkä niin habanaisia, hehe... (minä? :) no way! :) ) Meiän toka pelikenttä, joka on kauempana, ja jolla ei niin paljon pelata, on tosi hieno! Se on sellasella vuorella ikään kuin ja sitä ympäröi ihan hehtaaritalot! Ne on siis tosi isoja ja hienoja! Siellä asuu vaan rikkaat :). Niissä taloissa on tyyliin useimmissa elokuvateatteri, korissali, uimahalli jne... Sen kentän näköaloista tykkään paljon! No joo, mutta siis näillä ei oo täällä metsää juuri ollenkaan, joten kentät eroaa esimerkiksi siinä mielessä, eika meillä ui krokotiilit ja kilpikonnat vesiesteissä! Kun oltiin siellä New Orleansissa, ni meillä oli "mua pelottaa" -sääntö kentällä, jolloin sai dropata pallon kauemmas jos pelkäs et krokotiili on liian lähellä. Se piti kuitenkin nähdä ennen säännön ottamista käyttöön. Siellä oli paljon krokotiileja nimittäin! Ne oli kyllä aika pelottavia. Mä meinasin taas fiksuna blondina mennä ekana päivänä katsomaan miltä ne näytti läheltä, mut mulle ei annettu lupaa :). Onneks ei annettu! En ehkä nyt olisi tässä kirjoittamassa tätä, jos olisin mennyt :). Kilpikonnat täällä on kyllä niin sulosia! Ne vaan jököttää kannoilla vedessä, eikä niitä tartte pelätä! :) Yks juttu on outoa täällä kentillä. Näiden tiiboxivärit on ihan eri kun meillä Suomessa. Ekaks tulee jotkut vihreet, sit on punaset, sitten valkoset ja lopuksi siniset. Outoa koska meillä siniset on tytöille eikä pojille! Ja ne myös vaihtelee aina välillä kesken kierroksen miltä pelataan. Esim. väylät 1-4 voidaan pelata sinisiltä, ja sit väylä 5 punasilta ja taas 6 eteenpäin vaikka valkosilta. On ihan outo systeemi! Joudutaan käymään nyt off-seasonilla myös joogassa. Hahaha, meiän valmentaja haluais, että käytäis 3 kertaa viikossa, mutta ollaan käyty tähän asti vaan kerran viikossa aina. Se on kyllä huippukivaa ja venyttää aika kivasti! Oon koittanu muutenkin käydä aika paljon urheilemassa nyt, koska eräs henkilö, joka kävi täällä vierailemassa sano mulle, että ois hyvä jos oisin salaattidietilla jouluun asti, hehe. Oli kiva kommentti. :) No ei, mutta oon mä varmaan jonkun 5 kiloa lihonnut! Mut kai mä ne tästä viel saan pois ja jollen saa ni ei mua oikeestaan haittaa. Ainaki pysyy paremmin tuulessa pystyssä kentällä ja on lämpimämpi sit siel kylmässä Koti-Suomessa, hehe! Oli kivaa tossa kaksi viikkoa sitten, kun äiti, mummi ja äitin kaveri Minnesotasta tuli käymään. Oli ihan huippu viikko <3 Kiitos! Käytiin Memphiksessä niiden kanssa, ja näytin myös kaikki meiän harjoitusalueet ja meiän kaks pelikenttää. Ajettiin golfautoilla ilmaseks se koko kenttä läpi (sain ilmaseks ku oon joukkueessa) ja äiti ja co tykkäs tosi paljon! Ne oli ihan ihmeissään kun kenttä oli niin upea! Oltiin kanssa syömässä illallista yhen meiän ex-joukkuelaisen tytön luona. Se oli tosi söpöä siltä tytöltä mun mielestä! Oltiin vielä ensimmäiset vieraat siellä niiden uudessa talossa! (Se meni just naimisiin ja on vasta joku 22…. Iik!!!) Jotkut ihmiset on täällä kyllä ihan huippuystävällisiä! Mut joo vietettiin tosi mukava viikko! :) Ens viikolla onkin sitten Thanksgiving! Päätin sitten lopulta, että matkustan sen meidän perhetutun luokse Minnesotaan. Toisena vaihtoehtona olisi ollut mennä Mississippiin moikkaamaan kaikkia kavereita siellä, joihin tutustuin silloin mun tutustumismatkalla tammikuussa. Mut päätin et toi on enemmän niinku Thanksgiving tuolla Minnesotassa, koska Mississippissä asuisin vaan yhen ystävän luona. Juttelen sen kaa kyl joka päivä, on kauhee ikävä sitä! Mut Minnesotassa en ole käynyt 8 vuoteen, joten en oo nähnyt meiän tuttuja, "mun jenkki-isoveljiä" niin pitkään aikaan!! Tulee oleen jännää! Mennään luistelemaan vähän jäälle ja syödään hyvin tyypillistä jenkki thanksgiving ruokaa!!! (tuntuu ilmasto varmaan vähän Suomelta!) Tulee olemaan huippukivaa, koska ne omistaa nimittäin ravintolan ja ravintolaveneitä. Voi myös olla, että menisin sinne ihan alkukesästä vähäksi aikaa töihin tarjoilemaan laivalle yhen ystävän kanssa. :) Odotan innolla tätä mun matkaa sinne! Mitäköhän täällä olisi vielä tapahtunut... No puolet mun ystävistä lähtee pois tän lukukauden jälkeen, joka on tosi harmi. Niiden jalkkisjoukkue lopetetaan. Oon hengannu vapaa-ajalla tosi paljon näiden ihmisten kanssa ja nyt ne lähtee pois. Harmittaa kyllä paljon ja moni niistä on ollut tosi allapäin nyt täällä nää viime viikot ja vaan itkeny... Oon sit parhaani mukaan koittanut auttaa. Mutta jos ne kerran selvii, ni selviin sit varmaan mäkin... Koulu menee tosi hyvin nyt. Sain just kolmesta essaysta A:t, joka on niinku 10 ja sit sain mun toisesta puheesta A:n kanssa, joka koski kaikkien taivuttelemista tulemaan Suomeen! Vein äitin ja ne silloin sinne mun "visual aidiks", oli aika hassua! Tehtiin loppuun näyte suomenkielestä, eikä kukaan tajunnut mitään! :) Enää alkuviikko koulua, ja sitten keskiviikosta sunnuntaihin oonkin Minnesotassa jonka jälkeen enää koulua 3 viikkoa! Vika viikko pitää puurtaa "final exameihin" ja sit onkin jo kotona! Jihuu, EN MALTA ODOTTAA!!!!! Voikaa hyvin Suomen kansa! I’ll be there soon! :) Lukijakommentit:
3.10.2006 Urheilijan elämää Amerikassa Hei kaikki! Ja anteeks, että tällä kertaa on kestänyt KAUAN, mutta täällä on vaan ihan HIRVEE KIIRE koko ajan!!! Mutta Amerikassa menee hyvin. Oon ollut täällä nyt keskiviikkona tasan kaksi kuukautta, hui pisin aika pois kotoota tähän asti mun elämässä. :) Jotkin asiat täällä Amerikassa on kyl aika erilailla kun Suomessa. Tai asioita käsitellään erilailla. Esim. kouluaineet ovat sisällöltään helpompia kuin Suomessa. Esim. kirjotustunnilla on hyvä juttu jos vaan kirjottaa ja siit saa plussaa enemmän kuin oikeenkirjoituksesta. Se osoittaa luovuutta ja ideoiden syntymistä kuulemma. Ja psykan tunnit on mulle esimerkiksi tosi helppoja, koska opiskelin kaiken just lukiossa reaalissa (josta vielä sain L:n, pitäähän nyt vähä kehua, hehe). Ei mut oikeastaan joissakin aineissa käydään läpi samoja asioita vielä ekana vuonna täällä, kuin mitä me opiskeltiin abivuotena lukiossa. Mutta esimerkiksi ne aineet, joita meillä ei käydä läpi Suomessa (esimerkiksi english literature) antaa kyllä haastetta, koska läksynä on joka kerraks joku 3 kappaletta ja niihin pitää viel keskittyäkin, että ymmärtäis, koska ennalta ei tiiä mitään.. Vaikka yleisesti aineiden sisältö on helpompi kuin Suomessa, kokeiden- ja kirjoitelmien määrä on paljon suurempi kuin Suomessa! Joka viikko on melkeen joku koe ja essaytä pitää kirjotella melkeen joka kolmannelle tunnille! Esim. viime viikolla mulla oli 3 koetta ja piti kirjoittaa 2 essaytä!! Eli niille, jotka sanoo et jenkkien koulutaso on helppo, niin sanonpa vaan että hommia kyllä riittää! Jos aikaa ois enemmän, ni koulu täällä ois kyllä tosi helppoa, mutta kun ottaa huomioon sen, että koulua on joka päivä noin 8-12 (mulla näin, kämppiksellä jostain 10-14, joka mun mielestä vielä huonompi vaihtoehto), jonka jälkeen harkat noin 14-19, niin ei oikeen sen jälkeen jää paljoa aikaa, kun pitäs vielä illallistaa ja jos ehtii ni mielellään käy salillakin, ettei amerikkalainen ruoka paista liikaa läpi sitten siellä Suomessa. ;) Eli vapaa-aikaa löytyy aika niukasti... Mutta on myös kiva todeta viikon lopussa, kuinka ahkera on ollut! Ja pakko kyllä sanoa, että vaikka välillä on kiireistä ja väsyttävää, niin jokin tässä urheilijan elämässa on kiehtovaa. Onneks ehtii viikonloppuna vähän huilia :) Kielen kanssa mulla ei oo ollut minkäänlaisia ongelmia. Tajuun kaiken ja mutkin ymmärretään. Ulkomaalaisena kuulen usein kohteliaisuuksia ”god, I love your accent!” Se saa mut usein hyvälle tuulelle, haha. Eli nautin oikeestaan kyl siitä että saa puhua enkkua. Oli kyl hassua tossa yks päivä, ku tultiin meiän ekasta kisasta Iowasta ja tavattiin joku suomalainen poika lentokentällä. Jenkkityttö meiän joukkueessa huusi mulle et ”Sanna, Sanna, sil on suomipaita päällä, mee puhuu sille!” Mä olin kyl ihan paniikissa ja sit mä kuiteskin menin ku kaikki halus kuulla miten sitä suomenkieltä puhutaan. Mut oli tosi hassua puhua taas omaa kotikieltä pitkästä aikaa! Aluks oli sellanen fiilis et osaanks mä edes enää puhua suomea. ;) Alku takkuili hiukan, tai mun mielestä kuulostin tosi tyhmältä, ihan ku oisin puhunu kaiken ihan väärin, mut kyl se sieltä sitten. :) Kisoja meillä on ollut 2 kappaletta. Ekassa kisassa tultiin neljänneks noin 15 joukkueesta ja tokassa kisassa oltiin 5/20, josta meiän valmentaja oli tosi iloinen! Tulin meiän joukkueen sisällä kolmanneksi Iowassa, joka tarkotti sitä, ettei mun tarttenu karsia seuraavaan kisaan, joka oli viime viikonloppuna South Carolinan kuuluisassa Myrtle Beachissa. Oli kyllä hieno paikka! Myrtle Beachissa kaikki me pelattiin tosi hyvin, ja yks meiän joukkuelainen tuli jopa viidenneksi yksilökisassa. Mä pelasin jotain 77 keskiarvolta, eka kierros 77 (+5), toinen 75 (+3) ja sit vika ei oikeen menny hyvin, pelasin 81 (+9). Tokalla kierroksella löin 17 griiniä, mutta putteja löytykin sitten kauheat 38 kappaletta... Mutta lyönneistä olin tosi ilonen! Vikalla kierroksella mulla oli kans 39 puttia, joten niitä pitäis nyt vähän harjotella, koska jos puttaamisen sais kuntoon, niin syntyis aika mukavaa tulosta. Mutta lajin puolesta vielä sen verran, että vaikka itse sanonkin, niin huomaan jo nyt et kehitystä on tapahtunu. Peli tasottuu huomattavasti kun pelaa/treenaa JOKA arkipäivä ja joskus viikonloppuisinkin. On itsevarmempi olo nyt kuin Suomessa kesällä. Seuraava kisa meillä on ensi viikolla täällä ”koti”-Arkansasissa. Oon saanu pelipaikan joka kisaan tähän asti, ja siitä oon tosi iloinen! JEE! Vapaa-aikana, eli viikonloppusisin täällä on järjestetty joitain kivoja tapahtumia, esimerkiks nyt lauantaina oli meiän ”sugarbear-futisjoukkueen” peli täällä campuksella. Kaikki urheilijat on sokerinalleja! Nimi on varsin huvittava. Pelit on isoja tapahtumia, joihin kerääntyy kaikki ”sororityt ja feternityt” (oppilasärjestöt, jotka järjestää tapahtumia, get togethereitä ja bileitä), kaikki urheiljat ja jopa suurin osa professoreista. Ennen matsia on ”tailgate”, joka tarkoittaa sitä, että kaikki kerääntyy futispelaajien harjoitusniitylle. Niityllä on tarjolla ruokaa ja juomaa; enimmäkseen hampurilaisia, pizzaa, kanaa, hot doggeja, limua jne... Tailgate alkaa usein jo 9-10 aikaan aamulla, vaikka peli alkaiskin vasta kahdelta iltapäivällä. Tailgate sisältää myös vapaaehtoisia pelejä, kasvomaalauksia ja orkesterin soittoa. Pelin alussa ilmestyy cheerleaderit huiskineen ja kaikki huutaa” Go Bears!” Tunnelma on kyl aika hyvä!! Lauantaina vihdoin tajusin kaiken tämän lomassa, että oon oikeestikin isossa Amerikassa. Oli kyllä niin erilaista! Muita tapahtumia täällä on ollut esimerkiksi ”cookout”, jossa kokataan yhessä eri kansalaisten ruokia. Munki pitäis varmaa kokata joku kerta suomalaista ruokaa, mut en oikeen oo viel keksiny mikä ois hyvä resepti. Ideoita??? Tähän mennessä oon vaan syöttäny ihmisille salmiakkia, ja sitäkin huonolla menestyksellä, koska kaikki vaan sylkee sen heti ulos, hehe... Ehkä yks sadasta tykkää meiän karkeista... Mut valittiin edustamaan meiän tyttöjen golfjoukkuetta. Joudun osallistumaan kerran kuussa kokouksiin, joissa käsitellään urheilijoiden etuja, tai oikeastaan lähinnä meitä koskevia asioita. Ensimmäinen kokous oli vasta eilen ja oli ihan kiva. Oli hauskaa edustaa muiden urheilijoiden joukossa. (Joka urheilujoukkueesta valitaan yks tyttö ja yks poika edustamaan, esim. jalkapallo, cheerleading ja golf). Joukkueita on monta, noin 16. Sitten mut valittiin kans koulun intramural-keilausjoukkueeseen, hahaha... :) Oon edustanu meiän maata muutenkin aika useasti! Ens viikolla pidän puheen meidän Talvisodasta. Suomen kuuluisasta vapusta ja juhannuksesta oon kirjoittanut essayn, josta sain myös todella hyvää palautetta (arvosanaa en ole vielä saanut, mutta professori sanoi sen olevan todella hyvä kirjoitelma kieliopillisesti, sekä myös kiinnostavuudeltaan). Puhetunneilla oon myös kertonut Suomesta joitain tyypillisiä piirteitä. Mainitsin monia asioita, mm. avantouinnin, jota kaikki kauhisteli! Haha, hauskaa siinä on se, että ton perusteella kaikkia suomalaisia pidetään nyt ihan kaheleina, hehe .... No ei, oon oikeesti edustanut meiän maata aika hyvin, älkää huoliko. ;) Oon saanu uusia ystäviä paljon. On ollu hauska tutustua amerikkalaiseen kulttuuriin paremmin ja tavata uusia ihmisiä ja kokea uusia asioita. Jos saan, niin toivoisin hartaasti yhtä asiaa teiltä lukijoilta. Toivoisin, että te jotka luette mun blogia laittaisitte myös jotain kommenttia tänne päin, sillä tän kirjottaminenkaan ei oo mikään maailman nopein juttu, ja olis kiva saada palautettakin välillä, eikä vaan kuulla äidiltä, että ”SANNA, milloin tulee seuraava blogi?? Kaikki odottaa... Milloin se tulee??” Olisi huippua lukea sieltäkin päin maailmaa nimittäin jotain. :) Voikaa hyvin!! Ja äitille ja mummille tervetuloa sitten marraskuussa, kun tuutte käymään! En malta odottaa... ;) Lukijakommentit:
10.8.2006 Hektistä ja haikeaa Terveisiä täältä Amsterdamin lentokentältä. Matkani suurelle maalle alkoi siis tänä aamuna herätyskellon inhottavaan pirinään klo 4.10 aamulla. Eilen illalla illallistettiin valmentajani Ville Kallialan kanssa ja jotkin parhaista ystävistäni kävivät vielä hyvästelemässä illalla 10 aikaa. Unta en saanut melkein ollenkaan, koska ajatukset harhailivat milloin missäkin. Aamulla kentällä vasta tajusin, etten nää perhettäni tai ystäviäni pitkään aikaan, mikä se sai minut todella surulliseksi. Oli aika haikeaa... Voin myöntää, että nämä 2 viimeistä viikkoa, tai varsinkin viimeiset päivät, ovat olleet elämäni hektisimmät ja raskaimmat. En ole ikinä ollut menossa noin paljon, piti oikeen tehdä minuuttiaikataulu ehtiäkseen tehdä kaiken ja nähdä vielä kaikki ystävät. Mutta viimeiset hetket jäävät syvästi muistoihini ja luen varmasti usein ”muistokirjaani”, johon kaikki kirjoittivat pienen jäähyväistekstin. Kiitos siitä kaikille! Kiitos myös äidilleni, siskolleni ja mummilleni, että jaksoitte auttaa ”tyttöläksiäisissä” sekä useissa läksiäisillanvietoissa. Ja mamma; ei haittaa vaikka käräytit meiän ruoat, se oli ihan hauskaa kateltavaa, kun grilli syttyi tuleen! ;) Sait meiät nauramaan, elikkä no worries, rakastan sua silti! Hahaha... Jännittää jo hiukan... Nyt 5 tunnin odottelu täällä Amsterdamissa, jonka jälkeen lennän Memphisiin, josta vielä vaihto Little Rockiin, eli määränpäähäni. Paljon on lentoja, mutta tämä ei silti vedä vertoja tammikuiseen 14 lentoon, joten on mahdollista, että selviän hengissä perille asti ;) Odotan kovasti kämppiksieni näkemistä (japanilainen, englantilainen ja se ruotsalainen), ja varsinkin ystäväni Jessien, johon tutustuin tammikuussa tutustumismatkalla, näkemistä. En ole tainnutkaan kertoa teille, että tapasin ruotsalaisen kämppikseni tuossa 3 viikkoa sitten, kun lensin äidin vapareilla Göteborgiin moikaamaan. Hengailin Rebeccan (tulevan kämppikseni) kanssa, mutta asuin kuitenkin yhden Helenan luona, johon tutustuin tammikuussa Missisippin yliopistossa. Oli hauska kertoa Suomessa kavereille, että lähen moikkaamaan yhtä tyttöä, jota en ole ikinä tavannut ja asun toisen tytön luona, jonka kanssa olen kerran jutellut yhteensä ehkä sellaiset 2 tuntia. Oon ehkä turhan uhkarohkea, kun otan tällaisia haasteita vastaan?? Helenan kanssa oli todella mukavaa jo heti tammikuussa ja tulimme heti toimeen keskenämme. Sen takia päätin asua hänen kanssaan. Rebeccakin vaikutti ok:lta, pitää vain tutustua häneen paremmin sillä hän vaikutti hieman ujolta. Nyt taidan lähteä tästä kahvilasta, koska henkilökunta katsoo minua vähän mulkoilevasti... Mutta kirjoitan lisää sitten paikanpäällä!! Tämä ensimmäinen viikko meillä on pelkästään vapaa-aikaa, eli nyt ke-su, ja ens viikolla alkaa sitten ”orientation”, jossa kaikki 1 vuositason opiskelijat tutustuvat toisiinsa, luomme pankkitilit, syömme, käymme leffassa, otetaan testejä yleisestä koulutasosta, ja ihmetyksekseni listalla oli mös ulkomaailaisille pool party! :) Haha, aika läppä. Odotan kuitenkin kovasti sitä golfin alkamista, joka alkaa kunnolla sitten heti seuraavalla viikolla! Kuullaan taas, kiva kun jaksatte lukea blogiani! Ja perheelleni ja ystävilleni siellä Suomessa sellainen terveinen, etten unohda teitä KOSKAAN! <3 Nyt jo ikävä! Pusuin, Sanna Lukijakommentit:
11.7.2006 "...I'm leaving without fear..." Ensimmäisen blokini aika... Mitäköhän tähän kirjoittaisinkaan? Niin... Pitää varmasti ihan ensimmäiseksi esitellä itsensä :) Eli juu, Sanna Vihervaara tässä kirjoittelee. Olen tosiaan lähdössä Jenkkeihin tasan kuukauden päästä. Hieman on jo vatsassa perhosia. On ihmeellistä, kun ei tiedä mikä edessä odottaa, mutta innokkaana lähden ottamaan siitä selvää... Lähden siis Arkansasiin pelaamaan yliopistogolfia, johon sisältyy golfin peluu ja opiskelu yliopistossa. Joukkueemme on hyvin kansainvälinen. Meitä on kuudesta eri maasta. Tällä hetkellä joukkueessa on 1 uusiseelantilainen, 2 kanadalaista, 2 amerikkalaista ja tänä vuonna seuraan liittyy 1 ruotsalainen ( mun kämppis myös ;) ), venezuelalainen ja minä Suomesta. Kotona on hirveä härdelli. Pitää hoitaa tätä ja tuota ja sitä ja tätä, ja äiti on kuin räjähdysaltis pommi kiskomassa joka paikkaan: " toi hoitamatta, ja tuo hakematta...." Välillä meinaa hermot pettää, mutta kai se on vain tuota äitien huolenpitoa, jota sitten myöhemmin elämässä opin arvostamaan :) Tai ehkäpä jo Amerikassa, kun ei ole ketään auttamassa pyykinpesussa jne, HEHE ;) ( Kiitos siis äidille ja myös rakkaalle mummilleni kaikista tähänastisista huolenpidoista! Olette aina mulle tosi rakkaita!) Vaikka kaikki näin ulkoapäin kuulostaa helpolta ja mahtavalta, niin pitää myöntää, että stipendin haku ei ole ollut mikään maailman helpoin tehtävä.. Hoidin itse suurimman osan hausta. Minulle oli myös hyvin tärkeää, että yliopisto on koulullisestikin hyvä, golfin taso ei siis ollut ainoa kriteerini, vaikka se olikin suuri osa valintaani, totta kai. On siis ollut yli 19,000 $ arvoista olla hyvä koulussa. Äiti säästää rahaa sillä, että lähden maailmalle ;) Aloitin haun viime kesänä. Oli hyvin mielenkiintoista miten tarjouksia tuli eri kouluista ympäri Amerikkaa, Länsirannikon Oregonista ihan Itärannikon North Carolinaan saakka. Näistä noin 20 vaihtoehdoista karsin kriteereideni mukaan mieluisimpia, ja Tammikuussa tein upean "elämysmatkan" kolmeen yliopistoon, jotka maksoivat minulle "tutustumismatkan" juuri heidän yliopistoihinsa. Lähdin siis tomerana yksin tutustumaan yliopistoihin viikoksi. Pakko myöntää, että alussa hirvitti koko matka. Tämä viikko sisälsi nimittäin 14 LENTOA, joista yksin oli selvittävä, tuntematta ketään! (yliopistot lennättivät minua eri osavaltioiden kautta, jotta se tuli heille halvemmaksi). Tämä ei kuitenkaan haitannut minua, itse asiassa näin matkan jälkeen ajatellen oli hyvin rattoisaa matkustaa mm. yksin metroilla lentokentän sisällä, tutustuen joka lentoetapilla johonkin uuteen ihmiseen, esimerkiksi Maryah Careyn musiikkivideon kuvaajaan! :) Muistoja kertyi siis paljon! Oli kyllä hienoa kokea, miten ystävällisesti minut otettiin yliopistoissa vastaan. Tulin jokaisen valmentajan kanssa hyvin toimeen, mutta mieleen jäivät erityisesti Arkansasiin ja Mississipin coachit. Mississipin coachin kanssa itkimme jopa yhdessä kun lähdin pois.. Coachit veivät minua katsomaan golfkenttiään. Arkansasin yliopistolla on oma kenttä. Tämän lisäksi heillä on myös toinen kenttä, jolla on lupa harjoitella ja pelata. Heidän upea kenttänsä vuoristolla oli yksi houkutteleva osatekijä sinne päätymiseen ;) Mississipissä sain nähdä tyttöjen "qualificationit", eli karsinnat, joissa tytöt karsivat seuraavaan kisaan pääsijöistä. Oli todella mieletöntä katsoa tätä touhua! Se innosti paljon :). Kentuckyn yliopisto oli kolmas vaihtoehtoni. Tämä yliopisto oli koulullisesti näistä parhain, koulu kuului nimittäin "ivy-league" kouluihin, joihin kuuluu esimerkiksi kaikkien tuntema Harvard. Muuten kyseinen yliopisto/golfjoukkue ei kuitenkaan ollut niin mieleinen kuin nuo kaksi edeltävää. Saatatte ehkä ihmetellä, miksi päädyin juuri Arkansasiin. En osaa sanoin kuvailla, mikä sai minut valikoimaan sen. Päätös oli kyllä elämäni vaikein. Itkin kotona yli viikon kun en osannut päättää, mutta lopulta jokin tunne sai minut päätymään Arkansasiin. En tiedä oliko ratkaisu oikea, mutta toivotaan parasta. Mississippiin jäi kuitenkin aina paikka jos haluan vaihtaa tai muuten vaan vierailla :) Tämä kyseinen viikko oli kyllä kaikkien aikojen paras tekemäni matka, tai ainakin mielenkiintoisin, sanoisinko! :) Enää siis kuukausi lähtöön... SM-kisat Turun Aurassa vielä kisakalenterissa, kunpa ne menisivät hyvin, niin voisi lähteä hyvällä pelimielellä Amerikan viheriöille... Tulee olemaan vaikea lähteä; jättää golfkaverit, turvallinen koti- Suomi, oma kotoisa Espoon golfkenttä, kaikki parhaimmat ystävät, perhe... jne... Mutta uudet tuulet puhaltavat, ja toivon että myötätuuli suosii.... "I'm sailing to the unknown waters, I'm sailing with awe, some tears may appear but I'm leaving without fear..." Kuullaan taas :) Hyvää kesän jatkoa rakkaat
lukijat!
Lukijakommentit:
|
|
